Viuhti kaljuuntuu

Löhöllä ja Loikalla on jälleen ongelmia yhteiselossa.

Otaksuin saaneeni furminaattorilla Viuhtille aikaan kaulan viereen kaljun läiskän, mutta nyt luulenkin sen aiheutuneen Aamun toimesta!

Huomasimme kaljun alueen muutamia päiviä sitten ja se on nyt vain laajentunut. Ensin paljas iho oli aivan pehmoista, mutta nyt siihen on tullut osaksi kovahko pinta. Onneksi toistaiseksi ei näy merkkejä tulehduksesta eikä iho pahemmin punota.

Alue on isompi, mutta loput on piilossa nahkaröllyköiden alla.

Eilen sitten pistimme merkille Aamun oudon käytöksen. Se nuoli aika kiihtyneen näköisenä Viuhtia, ei ainoastaan päästä, vaan yritti jatkuvasti tunkea oman päänsä Viuhtin kaulan paljaan läiskän luo. En ole varma nyhtikö se siellä karvaa vai vain nuoli aluetta, mutta pesään se ei ainakaan mitään yrittänyt viedä eikä karvatuppoja näkynyt. Uskoisin siis ettei kyse tällä kertaa ole valeraskaudesta. Pieniä tupsuja löysin Viuhtin huoneesta, mutta ei mitenkään suuressa määrin. Huomasin myös, että samassa paikassa kaulan toisella puolella oli myös pieni läikkä paljasta! Myös nenän päästä oli lähtenyt yhdestä kohdasta karvoja, puremajälkeä ei kuitenkaan ole.

Onko tässä nyt kyse pakkomielteisestä hoitamisesta vai jostain muusta? Onko kyse hormoneista ja auttaisiko sterilointi tähän?

Odottelen lomaani, joka alkaa parin viikon päästä ja silloin aion käyttää Aamun steriloitavana. Kani vaatinee sterilaation jälkeen paljon enemmän hoitoa ja huomiota kuin kastraatiosta toipumisessa. Onhan kyseessä paljon isompi leikkaus.

Koska alituinen nuoleminen ja paljaan alueen koskettelu ei varmaankaan auta ihon paranemisessa ja karvojen uudelleen kasvamisessa, kanit asustavat nyt portti välissään eri alueilla. Vuorottelemme niin, että välillä Viuhtikin pääsee nauttimaan koko muusta asunnosta (ja sohvasta), jolloin Aamu teljetään Viuhtin huoneeseen.

Ukko makoilee hoidettavana.

Pusi pusi

Yäk, kieleen tarttui karvoja.

Villakoiria ja helminauhaa

No, onkos tullut talvi nyt kesän keskelle…

Tämä karvan leijailu ja villakoirien ilmestyminen kuin tyhjästä jatkuu ja jatkuu!

Eikö keväinen karvanlähtö pitäisi olla jo vähitellen ohi? Jos kesäkuun alun näyttelyssä tuomari mainitsikin ”koloisesta” turkista niin mitä hän sanoisi nyt meidän sankareista! Etenkin Aamu, joka itse vielä nyhti rintakarvat kokonaan pois, näyttää lähinnä tältä höyrähtäneeltä oravalta, jonka bongasimme aikaisemmin keväällä.

Klikkaa isommaksi niin näet hullun oravan paremmin.

Lapsuuteni kanilla Ludwigilla karva lähti isoina tuppoina ja ne oli helppo nyppiä pois. Näistä nykyisistä sankareista sitä vain irtoaa ikään kuin yksittäisinä haituvina, jotka sitten muodostavat nurkkiin mahdottomia villakoiria. Jos niitä yrittää lakaista, ne kohoavat ilmaan liitelemään. Periaatteessa siis pitäisi heilua joka päivä imurin varressa, jotta puudelit saisi pidettyä aisoissa.

Turkin harjaaminen toki auttaa, mutta loppujen lopuksi vain yksi työkalu auttaa tuon pölyävän alusvillan tehokkaaseen poistoon. Minulle syydettiin vinkkiä siitä laitteesta monesta suunnasta ja vihdoin päätettiin ostaa moinen. Kyse on furminaattorista. Oli aika hinnakas, 39 e, mutta niistä on kuulemma halpisversioitakin olemassa.

Eläimen furminointi kannattaa ehdottomasti suorittaa ulkona ja mahdollisuuksien mukaan tuulisella säällä! Ensin ajattelin, että kiva, linnut saavat pesänrakennusmateriaalia, mutta liika taitaa tässäkin olla liikaa.

Meidän furminaattori on aika painava ja täytyy olla varovainen ettei sillä satuta kania. Viime hoitokerralla tajusin, että hoitamisessakin voi vahingossa mennä liian pitkälle. Työstin Viuhtin kaula/rintaröllykkää ja kani vaikutti aivan tyytyväiseltä. Karvaa lähti joka vetäisyllä runsaasti. Olin erittäin hellävarainen, koska kaula on herkkää aluetta. Yhtäkkiä tajusin, että kaulassa oli aika iso täysin kalju alue… olin aivan että mitä! Onneksi karvat kasvavat aikanaan takaisin. Tämän episodin jälkeen olen keskittynyt harjaamaan lähinnä kanin takaosaa ja hännän aluetta. Sinne kani ei itse välttämättä yllä.

Erityisesti karvanlähtöaikaan kannattaa seurailla kanin pissalaatikkoa ja papanoita. Papanat voivat näyttää helminauhalta, mikä tarkoittaa sitä, että suolessa on karvaa. Tämä on kyllä normaalia, mutta voi aiheuttaa ummetusta ja pahimmillaan suolitukoksen. Jos tällaisia karvaisia papanoita esiintyy, kannattaa kanille antaa päivittäin ruiskulla ananasmehua suuhun.

Papanoiden mukana karvaa.

Ananasmehun entsyymit hajoittavat karvojen ja ulosteen sekaista massaa suolessa, mikä voi ennalta ehkäistä tukoksen syntymistä. Jos tukos on jo syntynyt, silloin papanoita ei tule lainkaan. Tällöin on välittömästi annettava kanille myös esim. parafiiniöljyä, joka yleensä auttaa tukoksen liikkeelle. Tämä tila on kuitenkin jo vaarallinen kanille, koska kanit eivät osaa oksentaa karvoja ulos kuten kissa ja kaikki mitä menee sisään on tultava peräpäästä ulos. Se on aika pitkä matka ja voi olla todella kivuliasta kanille. Meillä on tästäkin aiheesta valitettavasti kokemusta.

Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että Viuhtin ja Aamun turkit eivät voi enää palautua ennalleen. Kuinka nopeasti uusi karva oikein kasvaa? Ei mahda paljon tuomari turkkia kehua elokuun näyttelyssä jos Aamu näyttää tuolta...

Vessalaatikot - arkisia asioita

Viuhtin saapuminen talouteemme on aiheuttanut ongelmia vessakäyttäytymisessä. Viuhti sangen kookkaana kanina tahtomattaankin pissaa laatikoiden reunojen yli. Olemme kokeilleet monenlaista vessaratkaisua. Aamu taas epäröi laatikoihin menoa ja saattaa lirauttaa lootan viereen. Tämä voi johtua siitä, että vierastaa Viuhtin hajuja laatikolla tai sitten se haluaa merkkailla vähän laajemmin aluetta kun Viuhti on vallannut hänen reviiriään. Ikävää sotkua, onneksi meillä on ikivanhat muovimatot lattiamateriaalina eikä esim. hienoa parkettia!

Muistellaan alkuun hiukan jo pois lähtenyttä arjen sankaria Riitta-kania ja tutustutaan erilaisiin kuivikkeisiin.

Riitta-kani oli sangen siisti kani lukuun ottamatta sen umpisuolipapanaongelmaa, josta ehkä kerron jossain myöhemmässä postauksessa enemmän. Kun Riitta-kani aikoinaan tuli aiemmalta omistajalta meille, sillä oli käytössään pieni laatikko, jossa oli kissoille myytävää valkoista kidemäistä ”hiekkaa”. Riitta rukka pissaili laidan yli ja keltainen pissa näytti rumalta valkoisessa hiekassa.

Hankimme Ritulle isomman, kissojen hiekkalaatikon. Koska Ritu ei tykännyt puupelleteistä (niitä kyllä kokeiltiin), käytimme laatikossa perinteistä kissanhiekkaa.

Huom!
Kaneilla ei saa käyttää paakkuuntuvaa kissanhiekkaa, koska kani saattaa itseään putsatessaan niellä hiekkaa ja se voi paakkuuntua suolessa aiheuttaen tukoksen.

Kissanhiekassa on myös ongelmallista sen hävittäminen. Oulun jätehuollon sivuilla kuitenkin ohjeistetaan hieman yllättävästi:

Biojäte 

Biojäte kuuluu kiinteistöjen biojäteastioihin. Biojätteen voi myös kompostoida itse. Omakotitaloissa biojäteastian voi hankkia kimpassa. 

Kompostiin /erilliskeräykseen saa laittaa: 

... 

kotieläinten häkkien siivousjätteet, 

pienet määrät kissanhiekkaa

Yleensä nimittäin on ohjeistettu, että hiekka täytyy laittaa sekajätteeseen. Ainakaan kotikompostorissa kissanhiekka ei kompostoidu, koska sitä on suhteessa muuhun biojätteeseen niin paljon (kokeiltu on). Biojätteeseen ei myöskään periaatteessa saa laittaa eläinten ulosteita, ne kuuluvat sekajätteeseen. Mutta alapa kaivelemaan kanin puruista papanat erilleen... Joka tapauksessa, puupohjaiset kuivikkeet saa kotikompostorissakin kompostoitua mukavasti. Eikä tarvitse ostaa erikseen kompostikuiviketta.

Riitta-kanin jälkeen kanimme on totutettu puupelletille. Ne imaisevat tehokkaasti pissat ja haisevat ainakin johonkin pisteeseen saakka hyvälle. Ne, kuten muutkin lemmikeille tarkoitetut kuivikkeet, ovat kuitenkin aika hinnakkaita. Me olemmekin ostaneet 16 kg:n säkkejä Vapon lämmitykseen tarkoitettuja pellettejä. Ne ovat edullisempia, mutta isomman kokoisia kuin lemmikeille myytävät. Pistämmekin pellettien päälle purua tai kaneilta yli  jääneitä heiniä, joten laatikossa kökötetään silti ihan mielellään.

Meidän talossa on käytössä viisi kanien vessalaatikkoa, joista oikeastaan vain kolme aktiivisessa käytössä. Niitä on olohuoneen nurkassa, Viuhtin huoneessa, eteisen kenkätelineen vieressä ja kummankin kanin häkeissä. Vessat kannattaa sijoittaa niihin paikkoihin, minne kanit lirauttelevat. Voi kaneja toki yrittää opettaa käymään tietyssä paikassa asialla, mutta takeita onnistumiseen ei todellakaan ole.

Tässä häkissä on eläinkaupasta ostettu nurkkalaatikko.

Kissan hiekkalaatikko on liian matalareunainen Viuhtille...

Heinähäkki asetettu lootan ylle. Papanatkin osuvat vessaan.

Houkutteleva pissanurkka. Sopiva lokaatio vessalle.

Ikeasta, muuten passeli loota, mutta Viuhti pyllistää sen reunan yli.

Ja tässä viimeisin versio. Orthexin muovilaatikko, jonka etureuna veisteltiin pienemmäksi. Täytyy sanoa, että tuon reunan yli ei Viuhtikaan ylety pyllistämään ja kelvannut on ainakin toistaiseksi.

Kanitaidetta

Tytär innostui kaverinsa kanssa piirtämään kanikuvia sunnuntai-illan päätteeksi.

Riitta-kani ja Putteli palkintopöydällä

Viuhti ja Aamu kohtaavat.

Mikäs tipua naurattaa?

Schleich -kanit kuvattavana pihalla!

Lopuksi pieni otos Lego -kaneista. Joskus tulevaisuudessa voi tulla oma postaus pelkästään Lego -leikeistä!

Pesän rakennusta ja valeraskaus

Eilen oli juhannusaatto ja kävimme mummilassa grillailemassa. Kun palasimme, kotona odotti hämmentävä näky. Asunto oli täynnä karvoja. Karvat olivat lähinnä Aamusta, mutta myös Viuhtin karvoja näkyi. Aamu tuli vastaan mieletön karvatuppo suussa. Olimme aika kauhistuneita kun huomasimme, että Aamun rinta oli aivan karvaton! Suljin Aamun häkkiinsä, missä sillä on pesäkoppi ja sinne se sitten alkoi karvaa viedä.

Kuva otettiin illalla. Seuraavana aamuna koko rinta ja osa vatsaakin oli paljas.

Toki ymmärsimme, että kyseessä on tyttökanien riesa, valeraskaus, joka saattaa mennä aika mahdottomaksi. Tiedän, että karvat kasvavat takaisin, mutta suolitukoksen mahdollisuus aina pelottaa. Aamulla on kerran ollut tukos, joka saatiin onneksi hoidettua ananasmehulla ja parafiiniöljyllä.

Juhannusaamuna ajattelin tilanteen rauhoittuneen ja päästin kanit vapaaksi asuntoon. Aamu kipitti heti Viuhtin luo ja alkoi nyhtämään karvaa sen peffasta! Kuinka röyhkeää! Erotin kanit ja koska Aamu alkoi taas nyhtämään itsestään karvatolloa, pistin sen takaisin häkkiin. Pesäkopissa se sitten lymyilikin, vaikka yleensä ei siellä edes ruukaa käydä.

Pupu ei päästänyt suussa olevista karvoistaan millään irti.

Siirsin hieman pesäkoppia, poikaset vain puuttuivat.

Myöhemmin päivällä päästin Aamun häkistä ja sen jälkeen tilanne on rauhoittunut karvan nyppimisen ja pesän rakentamisen osalta. Sen sijaan kanit aloittivat hurjan peuhaamisen. Vuorotellen astuivat toisiaan, sitten rötköttivät pitkällään ja ajoivat toisiaan takaa. Rallia jatkuu edelleen, vaikka kello käy puolta yötä. Taisi siis pesähommat unohtua tältä erää. Toivotaan niin.

Ensi viikolla otan yhteyttä eläinklinikalle. Olen jo aiemmin kysellyt sterilaation hintoja, mutta nyt on parasta ryhtyä tuumasta toimeen. Ei näin rajut ja usein toistuvat valeraskaudet voi olla Aamulle, eikä myöskään Viuhtille hyväksi.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Muistojen havinaa...

Myös meidän mustavalkoinen Riitta-kani muutamia kertoja joutui pesänrakennusvietin viemäksi. Tämä tapahtui vain jos Ritu sattui olemaan ulkona. Se alkoi kaivaa määrätietoisesti todella pitkää tunnelia. Kun kolo oli vihdoin saatu valmiiksi, se kantoi sinne heinää ja kankaan palasia, joita leikkelin sen jälkeen kun pupu yritti repiä pöytäliinan mukaansa koloon. Kun kolo oli sisustettu, alkoi pitkällinen kolon täyttö. Ritu työnsi kaiken kaivamansa maan (jota oli paljon) takaisin monttuun kuin puskutraktori, käyttäen valtaisaa leukapussia apuna. Kun kolo oli täytetty, kaikki palautui normaaliksi. Aivan niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Riitta-kani kantaa pehmusteita pesään.

Viuhti tuli taloon

Kerrotaan näin alkajaisiksi siitä kun Viuhti tuli taloon 3.5.2015 ja kanien tutustuttaminen alkoi.

Aamu asutti ja edelleen asuttaa lähestulkoon koko taloamme lukuunottamatta makuuhuoneita. Niinpä Viuhtille piti keksiä oma tila, jonne Aamulla ei olisi asiaa. Päädyimme asuttamaan Viuhtin tyttären huoneeseen. Huone ei ole suuri, mutta tyttärellä on parvisänky, joten se tuo edes jonkunlaista lattiatilaa. Lisäksi parven myötä ei Viuhtilla ja tyttärellä ole tullut minkäänlaista kiistaa sängyn omistajuudesta. Ei pissoja sängyssä eikä reikäistä päiväpeitettä. Vasta pari vuotta sitten heitin itse roskiin ikivanhan pussilakanan, jossa oli hampaiden jälkiä minun lapsuuden ajalta, joilloin meillä oli muutama ikimuistoinen lemmikki.

Alakkonää mua?

Tyttären huoneen oviaukossa olevaan porttiin (oli siinä jo ennestään) naulattiin levy, jotta kanit pääsivät haistelemaan toistensa hajuja, mutta eivät nähneet toisiaan. Välittömästi portin eteen alkoi vähän väliä ilmestyä pikku merkkausliruja, mutta vain Aamun puolelle. Aamun käytös myös muuttui jo samana iltana kun Viuhti tuli. Se antoi meidän silittää itseään milloin ja missä vain eikä pyristellyt ollenkaan syliin ottamista vastaan. Poika taas ei ehtinyt ruiskauttaa kuin yhdet merkkausliraukset tyttäreni päälle, koska se kärrättiin kastraatioon jo kolmantena päivänä meille tulosta.

Viuhti leikattiin Animagissa, mutta toipuminen kesti kauemmin kuin lääkäri ensin povaili. Viuhtilla on käytössä pieni häkki ruokailupaikkana ja siellä se tokkuraisena toipui nukutuksesta. Onneksi ruokaa alkoi hiukan mennä seuraavan yön aikana eikä kanin herkkä ruoansulatus kärsinyt. Haavat paranivat hiljalleen eikä tulehdusta tai muitakaan komplikaatioita tullut.

Toipilas

Pyysin lääkäriä leikkauksen yhteydessä tarkistamaan Viuhtin takahampaat, jotka ilokseni olivat aivan kunnossa, ei siis piikkejä tms. Viuhti myös punnittiin (2700 gr) ja lievää ylipainoa lääkärin mielestä oli. Jotakuta lukijaa saattaa kiinnostaa mitä kastraatio ja toimenpiteet maksavat, joten alla hintaerittely (yht. 134 e):

Klikkaa kuva isommaksi niin näet tarkemmin.

Noin 2 viikon päästä Viuhtin tulosta, poistettiin portista levy, jolloin kanit näkivät toisensa. Naulasin levyn tilalle kanaverkkoa, joten kummankaan ei ollut vaaraa saada hampaista. Portin pienat ovat myös todella paksut, joten aivan nenät vastakkain kanit eivät vielä päässeet. Kuten kuvasta näkyy, Löhö otti jo siinä vaiheessa sangen rennosti Aamun läheisyydestä huolimatta, mutta Aamu jatkoi lirautteluja portin toisella puolella.

Pienen moitteen sanan osoitan eläinklinikalle. Puhelimessa minulle sanottiin, että kanien tulee olla erossa kastraation jälkeen 2 viikkoa. Lääkäriltä kysyin, että riittääkö kaksi viikkoa ja hän myötäili, vaikkei muistaakseni ihan selkeästi asiaa esittänytkään. Myöhemmin kun sattuneista syistä soitin Animagiin, minulle kerrottiin, että kanien tuleekin olla erillään 1 kk kastraation jälkeen. Ja syy tuohon soittoon oli se, että aamulla, päivä ennen sitä 2 viikon varoaikaa, Aamua ei näkynyt missään. Vilkaisin Viuhtin huoneeseen ja siellähän ne olivat täydessä touhussa. Pikkuinen Aamu-tyttö se siellä yritti kovasti astua isoa poikaa... No onneksi pelkoni osoittautuivat aiheettomiksi ja se kahden viikon varoaika näköjään tässä tapauksessa riitti. Tämä episodi kuitenkin muutti Aamun käytöstä radikaalisti. Yksiäkään merkkausliruja ei portin takaa enää löytynyt.

Pidimme kaneja erossa vielä sen 2 viikkoa, jonka jälkeen  yritimme tutustuttamista samassa tilassa neutraalilla maaperällä, eli sivurakennuksen suihkuhuoneessa. Huone sisustettiin matoilla, piilopaikoilla, herkuilla yms. Homma ei kuitenkaan sujunut, Aamu hyökkäili korvat luimussa ja näykki Viuhtia jos tämä tuli edes 30 cm päähän. Aamu piti jatkuvaa kurnutusääntä ja pakoili piilopaikasta toiseen.

Koska Viuhti käyttäytyi niin kiltisti ja alistuvasti Aamua kohtaan, päätin, että Aamu voitaisiin kokeilla päästää Viuhtin valtakuntaan. Tämä onnistui. Aamu ei voinut puolustaa siellä omaa reviiriään, mutta Viuhtikaan ei osoittanut mitään sen kaltaisia elkeitä. Kurnutusta ja hyökkäilyä esiintyi, mutta ei lainkaan niin pahasti kuin sivurakennuksessa. Kolmannella tutustumiskerralla kanit alkoivat jälleen kisailun valtasuhteista. Kanit astuivat toisiaan vuorotellen, mutta puremista ei tapahtunut. Mitä nyt vähän tuli nyhdettyä naapurin karvoja siinä touhutessa. Tämän jälkeen tällaista valtataistelua ei olla käyty.

Nykyään kurnutusta kuuluu vain ajoittain jos Viuhti vähän liikaa innostuu ja ahdistelee Aamua. Se on vain hyvä, että pikkuinen osaa pitää puolensa, koska kanien kokoero on aika valtava. Nyt Viuhtin tulosta on n. 1,5 kk ja kanit ovat välillä todella hyvää pataa keskenään. Voiko mikään olla ihanampaa kuin huomata, että meidän pikku äkäpussikin ottaa rennosti.

Meidän kyyhkyläiset!

Uusi blogimme

Tämä blogi kertoo kahdesta varsin paljon toisistaan poikkeavasta kanista ja niiden arjesta lapsiperheessä. Blogia kirjoittaa äiti ja tytär, joiden ilona on seurata näiden kahden sankaripupun edesottamuksia.

Päärooleissa ovat tyttökani Aamurusko, supersankarinimeltään Loikka, sekä poikakani Viuhti, joka pelastaa maailmaa nimellä Löhö. Nimet ovat kantajiensa tyyleihin sopivia. Aamu on hieman rauhaton ja vauhdikas tyttö, jonka voi usein löytää lempipaikaltaan sohvan selkänojan päältä. Viuhti taas on rauhallinen ja leppoisa iso herra, joka mielellään löhöilee sohvapöydän alla. Tai no, oikeastaan paikalla ei paljon tunnu olevan väliä.  Kirjoituksissa vilahtaa välillä myös perheen aiempia kaneja, jotka nekin on lyhyesti esitelty blogissa.

Kanit ovat hiljaisia kavereita, mutta seuraamalla niiden touhuja, oppii vähitellen tulkitsemaan niiden kieltä, nimittäin elekieltä. Samat puuhat toistuvat päivästä toiseen, mutta meidän ihmisten tehtävänä onkin tarjota pupuille vaihtelevaa tekemistä normaalien rutiinien lisäksi. Koko Papanakartanon yhteisiin harrastuksiin kuuluu kaninäyttelyihin osallistuminen. Vasta suunnitteluvaiheessa on Viuhtin opastaminen estehypyn riemuihin. Loikka olisi energisempi vaihtoehto tuohon harrastukseen, mutta Löhön hermot kestävät rääkkiä ehkä paremmin.

Sen verran vielä mainittakoon tässä johdannossa, että Aamu ja Viuhti ovat tunteneet vasta vajaa kaksi kuukautta, joten yhteiselo ei ole ihan aina ylen auvoista. Ihanaa on kuitenkin huomata kuinka paljon ja nopeasti kanit ovat sopeutuneet toistensa läheisyyteen. Toivotaan, että tämän osalta ei tule takapakkia. Olisi harmillista jos kanit pitäisi asuttaa erillisissä tiloissa.