Limingan kani- ja jyrsijänäyttely 1.11.2015

Jälleen Papanakartanon pupuset ottivat osaa OSJH:n järjestämään kaninäyttelyyn. Päivä venyi todella pitkäksi ja uuvutti niin meidät omistajat kuin itse näyttelytähdetkin. Viuhti rohjakekin kotiin päästyään paneutui huoneessaan rauhaisaan soppeen löhöilemään, vaikka oli koko päivän viettänyt paikallaan pienessä kantoboksissa.

Limingan nuorisotalo

Halloween hirvityksiä

Näyttelyn halloween -teema näkyi erityisesti ihmisten pukeutumisessa ja tuunatuissa kantobokseissa. Tällä kertaa kisattiin mm. boksintuunauksessa. Pidettiinpä myös omistajan ja lemmikin yhteinen pukukisakin. Jotkut olivat todella panostaneet ja näimme nerokkaita luomuksia niin bokseissa kuin puvuissakin.

Hämähäkiksi sonnustautunut kuikuttaja

Melkosen kookas hämppis

Aamun boksilla oli pitkä viitta (ei näy kuvassa kunnolla)

Papanakartanon tähtöset

Meiltä pehmoeläinluokkaan otti osaa iso luonnonharmaa pitkäkorva Käpy. Sen erinomaisen isot korvat huomioitiin arvostelussa.

Papanakartanon Käpy

Viuhti onnistui kuin onnistuikin tuomaan ruusukkeen kotiin sangen huonosta käytöksestä huolimatta. Ongelmat ilmenivät jälleen kerran kun kani käännettiin selälleen hampaiden ja tassujen tutkimista varten. Kuten tuomarikin mainitsi, Viuhti yritti tehdä kaikkensa, että pääsisi siitä tilanteesta pois. Rimpuili, potki, puri tassujaan ja taisipa päästä nappaamaan tuomariakin käsivarresta. Turkki sillä oli todella hyvässä kunnossa. Se onkin kasvanut tosi paksuksi ja poskiparta ja letti tosi pitkiksi. Voi meidän komeaa poikaa. Se palkittiin senioriurosten luokkavoittajana.

Viuhtin tuulitukka

Korvat ja pulisongit ok...

... ja kohta pöllysi karvat

Aamun olemus oli uteliaan jännittynyt ja se pyristeli yllättävän paljon kun sitä käännettiin ympäri. Kotona ei nykyään ole ollut siinä ongelmaa. Turkki oli Aamun mittapuun mukaan erittäin hyvässä kunnossa, mihin varmaan osasyynä se, että olemme antaneet jo pitemmän aikaa sille pelletin seassa hieman kauraa.

Mitä nyt tapahtuu?

Olen söpö.

Sen verran väsyttävä reissu tämä näyttelykerta oli, että harkitsemme kahdesti lähdemmekö helmikuussa mukaan ollenkaan. Paikka kun oli täynnä kuin turusen pyssy ja kanien arvostelu loppui vasta puoli neljän tienoilla. Ennen seuraavaa näyttelyä on kuitenkin vielä OSJH:n pikkujoulut, joissa nähdään varmasti tuttuja karvakorvia leikkimielisen tonttuilunäyttelyn merkeissä. Sinne ainakin on tarkoitus suunnata!