Aamun ummetus

Viime torstaina huomasimme, että Aamu, tavallisesta poikkeavasti makoili pitkällään omassa häkissään ja vetäytyi jopa omaan koppiinsa lymyilemään. Seurattuamme tilannetta totesimme, että nyt oli tytöllä masu kipeä. Se oikoi jalkojaan ja vaihtoi asentoaan ja rennon näköisestä asennosta huolimatta jännitti pään ja korvat pystyyn. Illan mittaan Aamu ei myöskään suostunut syömään mitään eikä papanoita enää tullut. Kuuden aikoihin Aamu oli vielä syönyt ihan normaalisti eli olimme onneksi havainneet kanin tilan nopeasti.

Ryhdyimme heti toimenpiteisiin. Kaivoimme parafiiniöljypullon esiin ja avasimme ananastölkin. Ruiskutimme Aamun suuhun vuoroin parafiiniöljyä, vuoroin ananasmehua ja vettä. Eihän se niitä juonut, mutta nieli kun vähän taputteli poskea ja hieroi korvia. Toistin saman useaan otteeseen illan aikana ja muutaman kerran myös yöllä, mutta aamulla tilanne ei ollut muuttunut.

Lähdin töihin, mutta valjastin apujoukot tarkistamaan kanin tilaa aamupäivän aikana. Soitin eläinklinikalle ja kaniharrastajien vinkkien ansiosta kyselin "hätäravinnon" perään. Käytännössä hätäravinto tarkoitti Oxbown Critical Care -jauhetta, joka sekoitetaan veteen ja ruiskutetaan kanin suuhun (jos se ei itse syö). Se sisältää tärkeitä ravintoaineita ja kuituja, jotka mahdollisesti auttavat suolta liikkumaan, mutta ainakin antavat kanille sen tarvitsemaa ravintoa silloin kun se ei suostu itse syömään.

Oxbown "toipilasravintoa"

Aamun tila ei ollut aamupäivälläkään muuttunut, mutta huoltopartion mukaan se joi itse kupista, mikä tietenkin oli huojentavaa. Lähdin töistä aikaisemmin itse katsomaan mikä oli tilanne ja sekoittelin annoksen huoltopartion eläinklinikalta noutamaa Critical Carea. Jauhe tuoksui ihanalle lakritsalle, mutta pupu ei ollut samaa mieltä... tein siitä todella lirua litkua, jotta sain sitä kanin suuhun. Aamun masu oli ihan kova ja se sai väristyksiä sylissäni. Vatsa lurisi aivan kamalan isosti. Sen korvat sojottivat jäykkinä pystyssä, vaikka muuten se näytti tosi surkealta. Sen karvat olivat takkuisen näköisesti sikin sokin ja pinnassa näkyi pientä irtokarvaa. Näytti siltä, kuin kani ei olisi putsannut itseään viikkoon. Silminnähtävästä kivusta huolimatta otin pehmeän harjan ja harjailin sitä kevyesti samalla hiukan vatsaa hieroen.

Päätin tarkastella tilannetta vielä tunteroisen, pari. En tiedä oliko siitä vähästä määrästä Critical Carea apua vai alkoiko kani toipua muuten vain, mutta tunteroisen päästä se oli tullut ulos häkistä, putsaili itseään ja oli huomattavasti virkeämmän oloinen. Havaitsin sen myös syövän umpisuolipapanoitaan, mikä on todella hyvä merkki, koska noiden papanoiden bakteereita tarvitaan, jotta kanin ruoansulatus toimii. Kohta puput mutustivatkin vieretysten heinää. Lautaselta tarjoamani Critical Care -mössö ei tehnyt kauppaansa.

Heinä maistui taas.

Papanoita sai silti odotella melko pitkään ja ne sisälsivätkin selvästi karvaa. Voisinpa vannoa, että jotkut karvat näyttivät olevan paljon pitempiä kuin tytön omat, joten epäilen suuresti, että tyttö on innokkaasti hoitanut ison herran leijonakaulusta ja niellyt siitä lähteviä karvoja.

Karvaiset papanat

Riitta-kanin vatsaongelmat

Riitta-kanilla oli aikoinaan useaan otteeseen ummetusongelmia. Kanin ruoansulatusongelmiin voi olla monia syitä, mutta Riitta-kanin kohdalla ongelma mitä todennäköisimmin johtui vähäkuituisesta ruokavaliosta ja ylipainosta, joka oli suora seuraus tuosta edellisestä. Riitta-kanin ummetuksen huomasi ensimmäisenä siitä, että se meni myrmöttämään pissalaatikkoon. Toinen merkki oli se, että se meni omaan häkkiinsä, missä se ei tavallisesti koskaan ollut muuten kuin syömässä. Päädyin seuraamaan tarkasti Ritun tuotoksia ja jos niissä näkyi pienintäkään muutosta tai niitä ei tullut, ryhdyin toimenpiteisiin. Ummetus ei kuitenkaan koitunut Ritun kohtaloksi, mutta siitä oli huolta jatkuvasti.

Riitta-kanille eivät kuidut maittaneet.