sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Stressitaso nousee

Kanien asuttaminen samassa huoneessa aiheuttaa edelleen kasvavia ongelmia.

Aamu pitää usein teljetä jossain vaiheessa yötä häkkiin, koska kanit pitävät niin suurta mekkalaa, ettei tyttö pysty nukkumaan parvisängyssään. Ne juoksevat kilpaa, rouskuttavat porttia ja häkki senkun rämisee kanien vetäessä jatkuvaa rallia häkin päälle ja takaisin. Kirjoissa sanotaan, että kanit oppivat ihmisten vuorokausirytmiin, mutta ei se siltä näytä.

Tänäänkin varsinainen ralli alkoi kolmen aikaan yöllä. Pistin tyttären nukkumaan meidän vanhempien sänkyyn ja itse kipusin parvelle. Viuhti jyrsi semmoista heinätunnelia, joka on todella kovaa materiaalia ja ääni oikein kaikui putken sisällä. Aamu nakkeli heinälaatikoita (mikä sotku...) ja kiipeili kirjahyllyssä semmosen pussin päälle missä on zhu zhu petsejä, jotka tietenkin alkoivat kikattamaan ja kuikuttamaan siellä itsekseen. Vilkaisin kaneja, voiko korvat olla enemmän höröllä? Olisi naurattanut jos kello ei olisi ollut 4 aamulla. Vähän ajan päästä taas heräsin. Ikkuna oli jätetty auki ja sateen rummutus peltikattoon kuului voimakkaana. Sade ei kuitenkaan minua herättänyt vaan Viuhti, joka koki rummutuksen ilmeisesti uhkana ja varoitti laumaansa tömäyttelemällä takajaloillaan. Siitä kuului uskomattoman iso ääni hiljaisessa talossa. Aina kun olin nukahtamassa, uusi tömäytys havahdutti unesta.

Aamuisin tyttären huone on järkyttävässä kunnossa. Mieheni kutsuu sitä navetaksi. Aamun papanoita on pitkin lattiaa (ennen yhteiseen huoneeseen asuttamista Aamu oli erittäin siisti) ja heinää on joka puolella. Parina aamuna seinällä on ollut jopa mielettömät ruiskumaalaukset. Syypää roiskeisiin on varmaan Viuhti, koska roiskeet ovat niin korkealla ja pojathan sillä tavalla ruiskauttavat. Pissa on punaista, koska syövät nyt niin paljon tuoretta, joten roiskeita ei voi olla näkemättä valkoisella seinällä. Alkaa kohta mennä hermot. Kun menen siivoamaan pissalootat, Viuhti loikkii turhan tärkeänä ympärillä ja jopa kurnuttaa minulle ja näykkäilee kättä ja jalkaa. Käy vissiin vähän kierroksilla. On vallannut myös Aamun häkin, mikä ei onneksi tunnu kauheasti Aamua häiritsevän, vierekkäin siellä pötköttävät.

Talonmies vartioi häkin ovella. Pääsy kielletty, älä yritäkään.


Sun ruoka on mun ruoka


Ongelmaksi on myös muodostunut pelletin tarjoileminen. Meillä on tarkkaa millaista pellettiä ja millaisella annostuksella kukin kani saa. Aamulla on pikku kuppi, johon pistetään ohuita pellettejä ja Viuhtilla iso kuppi, johon annostellaan muutama halon kokoinen pelletti. Kaneilla on myös erilaiset ruokailutavat. Aamu syö muutaman pelletin ja jatkaa myöhemmin, Viuhti taas hotkii joka pelletin heti paikalla nassuun. Arvatenkin, Viuhtin tyhjennettyä kuppinsa, se siirtyy muitta mutkitta Aamun kupille. Olen yrittänyt piilottaa Aamun kuppia esim. Aamun pesäkoppiin, jonne en uskonut Viuhtin mahtuvan... katin kontit. Koppi oli puoliksi kyljellään, kuppi tyhjänä ja vieressä pari Viuhtin papanaa.

Ainoa keino, jonka olen keksinyt on syöttää Aamulle pelletit päivän aikana yksitellen kädestä. Siihen ei kuitenkaan viime aikana ole ollut kovin aikaa, joten kanit ovat olleet useamman päivän ilman pellettiä. Viuhtille se on vain hyväksi, mutta Aamulle pelletit olisivat kyllä tarpeen. Se on niin laiha rimpula.

Sama annostus (1/4 dl), eri sisältö


Loppuisipa remontti jo ja kanien asumisjärjestelyt voitaisiin palauttaa ennalleen!


Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!


Eilen illalla jälleen tarkistimme Viuhtin kaljun kohdan ja upeaa, aluetta peitti ihan pienen pieni nukka! Kyllä se karva sieltä kasvaa! Samalla kun karva on alkanut kasvamaan, Aamun mielenkiinto tuota aluetta kohtaan on karissut. Maistuikohan paljas iho jotenkin kivalta?

Furminoin Viuhtia lähestulkoon joka päivä ja nyt (vasta) Viuhtin selästä alkaa uusiutua karva aivan näkyvästi. Eli selän päältä karva on lyhyempää ja karkeampaa, koska alusvillaa ei juurikaan ole.

Ihanan samettinen uusi karva viuhtin kaljussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti