Pikkuinen toipilas

Aamu on nyt kaksi päivää toipunut sterilaatiosta ja toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Toivottavasti ei tule takapakkia.

Operaatio suoritettiin samalla oululaisella eläinklinikalla kuin Viuhtin kastraatiokin. Aamun paino leikkausaamuna oli vain 950 g ja vähän meitä hirvitti, että miten pikkuinen selviää. Toipuminen nukutuksesta meni ihan hyvin lukuunottamatta sitä, että Aamu paleli kovin paljon ja pitkään. Hädissäni peitin kantokopan lämpöpeitolla, mutta en kyllä välttämättä suosittele sitä. Tottakai jätin oven peittämättä, mutta silti voisin kuvitella, että kopista saattaa tulla sauna jos tilannetta ei tarkkaile. En hehkuttanut peittoa täysillä säädöillä ja tosiaan, valvoin kanin hengitystä ja tilaa kokoajan.

Sähköpeitto lämmitti. Namut tyrkyllä, vaikkei vielä maittanut.

Kun siirsimme Aamun omaan häkkiinsä yön kynnyksellä, täytimme muovipullon lämpimällä vedellä ja asetimme sen kanin viereen. Aamu pisti otsan pulloa vasten ja makasi sen vieressä pötköllään. Vaihdoin pulloon uuden veden useaan otteeseen yön aikana ja aamulla tilanne alkoikin olla jo parempi.

Pullossa lämmintä vettä.

Aamulle määrättiin annettavaksi kipulääkettä ruiskulla suuhun viitenä päivänä leikkauksen jälkeen. Lääkettä annetaan vain yhdesti päivässä ja se on valmiiksi annostettuina ruiskuissa eli ei voi paljon helpommaksi mennä. 

Metacam kipulääke.

Tänä aamuna eli toisena aamuna leikkauksesta Aamun vatsa näytti suht hyvältä. Aamu ei ole onneksi nykertänyt ompeleita tai muutenkaan ole kiinnostunut karvattomasta alueesta. Toivottavasti haava paranee nopeasti!

Isot tikit pikku masussa.

Aamu on tämän toipilasajan siis joutunut viettämään häkkiinsä teljettynä ja Viuhti on ollut ihmeissään. Pidimme Viuhtia tänään päivällä pari tuntia ulkona, jonka ajaksi Aamu pääsi häkistä ulos huoneeseen ja sangen virkeästi siellä liikuksikin. Pitää kuitenkin odottaa, että haavat paranevat ennen kuin kaneja voi päästää yhdessä temmeltämään.

Sterilaatio maksoi 157 e. Kuvassa hintaerittely jos jotakuta kiinnostaa.

Klikkaa kuvaa niin näet paremmin.

Stressitaso nousee

Kanien asuttaminen samassa huoneessa aiheuttaa edelleen kasvavia ongelmia.

Aamu pitää usein teljetä jossain vaiheessa yötä häkkiin, koska kanit pitävät niin suurta mekkalaa, ettei tyttö pysty nukkumaan parvisängyssään. Ne juoksevat kilpaa, rouskuttavat porttia ja häkki senkun rämisee kanien vetäessä jatkuvaa rallia häkin päälle ja takaisin. Kirjoissa sanotaan, että kanit oppivat ihmisten vuorokausirytmiin, mutta ei se siltä näytä.

Tänäänkin varsinainen ralli alkoi kolmen aikaan yöllä. Pistin tyttären nukkumaan meidän vanhempien sänkyyn ja itse kipusin parvelle. Viuhti jyrsi semmoista heinätunnelia, joka on todella kovaa materiaalia ja ääni oikein kaikui putken sisällä. Aamu nakkeli heinälaatikoita (mikä sotku...) ja kiipeili kirjahyllyssä semmosen pussin päälle missä on zhu zhu petsejä, jotka tietenkin alkoivat kikattamaan ja kuikuttamaan siellä itsekseen. Vilkaisin kaneja, voiko korvat olla enemmän höröllä? Olisi naurattanut jos kello ei olisi ollut 4 aamulla. Vähän ajan päästä taas heräsin. Ikkuna oli jätetty auki ja sateen rummutus peltikattoon kuului voimakkaana. Sade ei kuitenkaan minua herättänyt vaan Viuhti, joka koki rummutuksen ilmeisesti uhkana ja varoitti laumaansa tömäyttelemällä takajaloillaan. Siitä kuului uskomattoman iso ääni hiljaisessa talossa. Aina kun olin nukahtamassa, uusi tömäytys havahdutti unesta.

Aamuisin tyttären huone on järkyttävässä kunnossa. Mieheni kutsuu sitä navetaksi. Aamun papanoita on pitkin lattiaa (ennen yhteiseen huoneeseen asuttamista Aamu oli erittäin siisti) ja heinää on joka puolella. Parina aamuna seinällä on ollut jopa mielettömät ruiskumaalaukset. Syypää roiskeisiin on varmaan Viuhti, koska roiskeet ovat niin korkealla ja pojathan sillä tavalla ruiskauttavat. Pissa on punaista, koska syövät nyt niin paljon tuoretta, joten roiskeita ei voi olla näkemättä valkoisella seinällä. Alkaa kohta mennä hermot. Kun menen siivoamaan pissalootat, Viuhti loikkii turhan tärkeänä ympärillä ja jopa kurnuttaa minulle ja näykkäilee kättä ja jalkaa. Käy vissiin vähän kierroksilla. On vallannut myös Aamun häkin, mikä ei onneksi tunnu kauheasti Aamua häiritsevän, vierekkäin siellä pötköttävät.

Talonmies vartioi häkin ovella. Pääsy kielletty, älä yritäkään.

Sun ruoka on mun ruoka

Ongelmaksi on myös muodostunut pelletin tarjoileminen. Meillä on tarkkaa millaista pellettiä ja millaisella annostuksella kukin kani saa. Aamulla on pikku kuppi, johon pistetään ohuita pellettejä ja Viuhtilla iso kuppi, johon annostellaan muutama halon kokoinen pelletti. Kaneilla on myös erilaiset ruokailutavat. Aamu syö muutaman pelletin ja jatkaa myöhemmin, Viuhti taas hotkii joka pelletin heti paikalla nassuun. Arvatenkin, Viuhtin tyhjennettyä kuppinsa, se siirtyy muitta mutkitta Aamun kupille. Olen yrittänyt piilottaa Aamun kuppia esim. Aamun pesäkoppiin, jonne en uskonut Viuhtin mahtuvan... katin kontit. Koppi oli puoliksi kyljellään, kuppi tyhjänä ja vieressä pari Viuhtin papanaa.

Ainoa keino, jonka olen keksinyt on syöttää Aamulle pelletit päivän aikana yksitellen kädestä. Siihen ei kuitenkaan viime aikana ole ollut kovin aikaa, joten kanit ovat olleet useamman päivän ilman pellettiä. Viuhtille se on vain hyväksi, mutta Aamulle pelletit olisivat kyllä tarpeen. Se on niin laiha rimpula.

Sama annostus (1/4 dl), eri sisältö

Loppuisipa remontti jo ja kanien asumisjärjestelyt voitaisiin palauttaa ennalleen!

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!

Eilen illalla jälleen tarkistimme Viuhtin kaljun kohdan ja upeaa, aluetta peitti ihan pienen pieni nukka! Kyllä se karva sieltä kasvaa! Samalla kun karva on alkanut kasvamaan, Aamun mielenkiinto tuota aluetta kohtaan on karissut. Maistuikohan paljas iho jotenkin kivalta?

Furminoin Viuhtia lähestulkoon joka päivä ja nyt (vasta) Viuhtin selästä alkaa uusiutua karva aivan näkyvästi. Eli selän päältä karva on lyhyempää ja karkeampaa, koska alusvillaa ei juurikaan ole.

Ihanan samettinen uusi karva viuhtin kaljussa.

Remontin keskellä

Nyt meillä on niin kanien kuin ihmistenkin elinympäristö supistunut lähestulkoon puolella. Meidän vanhan, 60 -luvulla rakennetun talomme olohuone pintaremontoidaan. Vihdoinkin päästään eroon kanien repimistä tapeteista ja värjääntyneistä kattopaneeleista.

Väliaikaiset järjestelyt

Kanien kannalta tämä remonttiprojekti tarkoittaa sitä, että niiden tulee asustaa samassa huoneessa ainakin 3 viikkoa. Siispä Aamun häkki roudattiin tyttären huoneeseen. Kyllä olivat kanit ihmeissään. Niiden ehdoton lempipaikka, sohva, on muovitettuna remontin keskellä, joten Viuhti on ottanut uudeksi lepopaikakseen häkin katon, Aamu taas hakee omaa rauhaa häkkinsä pesäkopin katolta.

Ikävä sohvaa.

Stressaantumisen merkkejä on ilmassa tämän järjestelyn johdosta. Vaikka kaneilla on erinomaisia piilopaikkoja huoneessa, tänä aamuna Aamu jälleen kurnutteli ja hyökkäili jalkojen kimppuun. Viuhtillekin oli äkäinen. Ihmeen rauhallinen se on nyt useamman viikon ollutkin. Aamu myös pinkaisee nopeasti omaan häkkiinsä jos huoneeseen tullaan ja merkkausliruja on tullut moneen paikkaan. Nyt juuri äsken kanit pitkästä aikaa "tanssivat", vuorotellen toisiaan astuen. Tässä on selvästi nähtävissä kaava:

1. Aamu on ystävällinen
2. Aamu on pelokas (merkkailua)
3. Aamu on aggressiivinen (paljon merkkailua)
4. Valtataistelu -tanssi Viuhtin kanssa
5. Valeraskaus

Aamun sterilaatio on suunniteltu kahden viikon päähän, saa nähdä vaikuttaako se tähän sykliin.

Aamun pakkomielle

Vaan on se aina niin suloista nähdä meidän veijarit vieretysten makoilemassa! Olen tarkkaillut Viuhtin kaljua kohtaa ja se on ollut nyt parempi. Aamu kyllä tunkee alueelle kuin karitsa emonsa tissille ja ilmeisesti nuolee kaljua kohtaa, mutta tulehduksen tai ärsyyntymisen merkkejä ihossa ei näy. Ei tosin karvan karvaakaan sen puoleen...

"Onko aivan pakko..."

Tuholaistorjuntaa

Tästä postauksesta oli tarkoitus tulla huvittavan katkera tilitys siitä, kuinka paljon tuhoa kanit voivat saada aikaan. Loppujen lopuksi emme keksineet kovinkaan monta tavaraa / paikkaa, jotka meidän kanit olisivat tuhonneet. Joku toinen voisi varmaankin kirjoittaa aiheesta paljon värikkäämmän tarinan.

Piuhat piiloon

Kaikkien kanien lempikohde pureskeluun lienevät erilaiset johdot/kaapelit/piuhat. Ne muistuttavat juuria, joita kani luonnossa syö ja pureskelee poikki esim. kaivaessaan koloa. Joskus lemmikit vain nirhaavat johdon päällysmuovia, mutta yhdellä terävällä puraisulla voi kani saada johdon kokonaan poikki. Näin kävi aikoinaan kun Ludwig -kani päätti, että isäni oli jatissut jo ihan tarpeeksi kauan puhelimessa. Lutu hyppäsi isäni työpöydälle ja seuraavana hetkenä isä huhuilikin mykkään luuriin ja katseli ihmeissään johtoa, joka roikkui katkenneena luurista.

Kuten arvata saattaa, johtojen pureskelu on kuitenkin sangen vaarallista ja voi johtaa helposti jopa kanin kuolemaan. Tämän vuoksi on ensisijaisen tärkeää, että asunto sisustetaan kanin kestäväksi. Rautakaupasta saa useammanlaista johtokoteloa ja kaapelipiiloa, joilla kannattaa kaikki johdot suojata. Myös huonekaluilla voi peittää kaapelihässäköitä. Esim. tietokonehuoneessa voi riittää, että kaapelit niputtaa ja kiinnittää pöydän taakse tarpeeksi korkealle. Meidän taloudessa kaneilla ei tosin ole pääsyä tietokonehuoneeseen lainkaan.

Kaapelipiilo on aukinaista haitariputkea, johon piuha pujotetaan.

Johdot ovat piilossa lattialistan päälle asennetussa kotelossa.

Kohteita

Jotkut kanit ovat erikoistuneita järsimään oven pieliä ja huonekaluja. Perinteisesti tähän voi auttaa se, että tarjoaa kaneille tarpeeksi virikkeitä ja puiden oksia kaluttavaksi. Välttämättä mielenkiinnon siirtäminen johonkin muuhun ei kuitenkaan auta jos kani on nimenomaan mieltynyt johonkin sopivasti kulkuväylän varrella olevaan kivaan tuolin jalkaan. Internetissä ehdotetaan sivelemään kyseiseen paikkaan Tabascoa, valkosipulia, chiliä, sitruunaa, etikkaa jne. Itse en ole koskaan kokeillut. Jotkut kehoittavat peittämään tuolin jalan tai esim. lattialistan teipillä, jotta materiaali ei olisi niin houkuttelevaa pureskeltavaa. Itse yritin kerran koteloida pistokerasian kiinnittämällä suojan teipillä, minkä jälkeen löysin kanimme teippi vatsakarvoihin liimaantuneena, ei kiva.

Listan rouskutukseen on mukava herätä keskellä yötä.

Nykyään taloissa ei pahemmin mahdeta käyttää paperitapetteja seinissä, mutta meidän 60 -luvun talossa niitä vielä löytyy. Ei tarvi olla kuin pieni pullottava kohta tapetin saumassa ja tilasta tulee kanin askarteluhuone.

Meidän perheessä suosituin tuhoamiskohde on ollut kanista riippumatta sohva. Riitta-kani aikoinaan tuhosi/söi vanhan sohvan takaosan kankaan kokonaan. Niin Aamu kuin Viuhtikin rakastavat sohvalla kuoputtelemista ja peitteen nyhtämistä. Sohvalla on aivan pakko pitää peitettä, koska muuten itse sohvakangas olisi täynnä reikiä. Sohvan alusta on tietenkin oikein mukava löhöpaikka, mutta Viuhti tykkää myös askaroida siellä puutöiden parissa.

Aggressiota purettu soffan nurkkaan.

Sohvan pitsipeite

Peitteen uudelleen asettamista.

Aamun pakkomielle on ollut kitaratelineen jalassa olevat kumitossut. Aika ajoin telineen takaa löytyy lattialta mustaa silppua.

Riitta-kani säikäytti minut aikoinaan maistamalla mieheni ostamaa upouutta kaiutinsarjaa. Onneksi kaiutin ei ilmeisesti osoittautunutkaan herkulliseksi, koska maistelu jäi yhteen kertaan.

Tuholainen nro 1 -tittelin voittaa Riitta-kani!
Suosikkikohteita Ritulla olivat sohva, matot ja tapetit.

Ritun jälkeen sijoittuneet:

2. Ludwig nykersi lakanoihin reikiä ja jyrsi kirjan selkämyksiä
3. Aamu harrastaa lattialistojen, sohvan ja kitaratelineen jalkojen järsimistä
4. Viuhtin ykköskohde on sohva

Herkkueväät talveksi

Kävimme viime viikonloppuna meidän perheen miehen kotona maalla. Talon heppa kuoli parisen vuotta sitten, mutta edelleen siellä asustelee parikymmentä lammasta ja niitä varten tilalla on niittyjä ja peltoja täynnä luonnonkukkia. Päätimmekin aloittaa kanien ruoan keruun talveksi hyvissä ajoin.

Koska talvella ei tuoretta heinää ole tarjolla ja kaupassa esim. kuivatut voikukanlehdet ovat aivan kamalan kalliita, on hienoa kun on pupuille herkkuja omasta takaa.

Revimme vanhalta pellolta sekoitusta, joka sisälsi lähinnä voikukkaa, siankärsämöä, erilaisia heiniä (esim timoteitä) ja muita rehottavan niityn kasveja. Valikoida hieman piti, koska paikoitellen löytyi myös niittyleinikkiä. Ne kuitenkin erotti aika helposti, koska leinikillä on kukinta-aika. Myöhemmin aiomme kerätä vielä mm. satsin, johon otetaan ainoastaan kaniemme lempi -herkkuja eli siankärsämöä, voikukkaa ja piharatamoa.

Kasvien keräämisen jälkeen vuorossa on kuivaus, mikä onkin sitten vähän isompi juttu. Pienien määrien kuivaamiseen voi käyttää kasvikuivuria tai kasvit voi levitellä vaikka pöydälle sanomalehtien päälle. Me olemme kuivanneet heiniä verkkopusseissa joko ulkona aurinkoisena tai tuulisena päivänä tai saunassa. Saunaa lämmitettäessä pussit voi kantaa lauteille. Itse saunomisen aikana ei heiniä voi tietenkään kuivata, koska sauna on kostea, mutta saunan kuivuttua, heinät voi jälleen nostaa loppulämmöille. On tärkeää, että heinät ovat ilmavasti pusseissa. Meillä loppuivat pussit kesken, joten aika pulleina ovat, mutta käynkin möyhimässä ja kääntelemässä heiniä monta kertaa päivässä. Sitten kun olemme varmoja, että kasvit ovat kaikki läpikotaisin kuivia, pistämme ne säilöön paperikasseihin tai/ja pahvilaatikkoihin.

Myrkyllisiä vai ei?

Oli vaikea löytää internetistä lähteitä, joissa kerrottiin kasvien myrkkyjen aiheuttamista oireista. Erään hevosille myrkyllisistä kasveista kertovalla sivustolla oli aika paljon esimerkkejä tutuista myrkyllisistä kasveista ja niiden aiheuttamista oireista.

Sivusto Anemoneniitty.net sisälsi artikkelin suomalaisista lemmikeille syötäväksi sopivista kasveista. Jotkut näiden sivujen tiedot tosin poikkesivat useista muista lähteistä.

Alla lainauksia "Luontoäidin hevoset" -sivustolta:

Niittyleinikki

"Leinikit, Kuivattuna sellaisenaan tai muun heinän joukossa ei niittyleinikki ole oireita antava/myrkyllinen tms vaan on syötävää. Kuivatus siis poistaa niittyleinikin haitallisuudet."

Tämä on huojentavaa, koska väkisinkin meidän keräämiemme heinien joukkoon on joutunut vähän leinikkiäkin.

Hiirenvirna

"Hiirenvirna, Siemenet sisältävät myrkyllisiä valkuaisaineita, jotka saattavat aiheuttaa syanidi myrkytyksen."

Toisen sivuston mukaan taas hiirenvirna on täysin myrkytön. Meidän kanit tykkäävät hiirenvirnasta todella paljon, joten toivon ettei kasvi nyt kovin myrkyllinen olisi...

Valkoapila

"Apilat, Apilarehuja ylipäätään käytettäessä on aina muistettava myös puhaltumisriski. Apiloiden (puna- ja valkoapila) sisältämät saponiinit aiheuttavat pötsin (hevosella ei pötsiä!!) sisällön vaahtoamista, mikä voi johtaa eläimen puhaltumiseen."

Juu, ei taida kaneillakaan pötsiä olla, joten eiköhän apila kuin apila kaneille mene, vaikka joskus väitetään, että puna-apila aiheuttaa kaasuja vatsaan.

Hevonhierakka

"Hevonhierakka, Ei ole hevoselle myrkyllinen, vaikka eräät muut eläimet voivat saada siitä oireita, ripulia. kts. Hevosen rohtokasvit."

Hevonhierakan, kuten muidenkin suolaheinien ongelma ruokana lienee oksaalihappo. Anemoneniitty.net -sivuston mukaan pieninä määrinä ei ole vaaraksi. En ole koskaan kerännyt näitä kaneille, mutta ainakin Riitta-kani popsi niitä menemään ollessaan ulkoaitauksessa.

Peltokorte

Peltokorte, jota olen antanut joskus kaneille (koska tykkäävät siitä) ei ole suoranaisesti myrkyllinen, mutta sen voi sekoittaa helposti suokortteeseen, joka on myrkyllinen. Tätä en aikaisemmin tiennyt. Wikipedian kuvan perusteella olen onneksi keräillyt peltokortetta.

Koiranputki

Oli yllättävää lukea, että koiranputki ei ole lainkaan myrkyllinen. Se on vain niin pahanmakuinen, ettei tahdo kelvata eläimille.

Kaikki tämän sivun kasvikuvat on räpsitty meidän talon takana olevasta pusikosta.

Lähteet:

Luontoäidin hevoset www-sivu <http://www.luontoaidinhevoset.com/10>. 01.07.2015.

Anemoneniitty.net www-sivu <http://anemoneniityn.arkku.net/artikkelisuomalaisetkasvit.php>. 01.07.2015.