Joulu tulla jolokottaa

Nyt se joulukuu sitten vihdoin alkoi kaiken kiireen keskellä. Joulun valmistelut on aloitettu tosin jo hyvissä ajoin marraskuun puolella. Joululahjoja ja muuta sälää tilattiin ensimmäistä kertaa Zooplus.fi:stä. Tilattuja tuotteita ei pahemmin parane näytellä kun menevät suurelta osin pukin konttiin, mutta Papanakartanon pupujen yhteisen adventtikalenterin voimme jo nyt esitellä!

JR Farmin adventtikalenteri kaneille ja jyrsijöille

Tänään avasimme ensimmäisen luukun ja yllätyimme, että kalenterin herkut ovat varsin suurikokoisia. Tämä passaa kyllä, koska supersankarit joutuvat jakamaan yllätykset. Keksin sai helposti puoliksi, mutta kuten arvasinkin, Aamu haisteli innistellen sytämen puolikasta ja kiersi sitten sen kaukaa. Viuhti taas sekosi täysin ja sai oman puolikkaansa hyökkäilyn ja kohelluksen seurauksena itselleen. Sitten se juoksi keksi suussa ympäri olohuonetta etsien sopivaa paikkaa, jossa saisi yksityisesti, ilman häiriötekijöitä nautiskella sen.

Sokeripalan avulla saa viitettä keksin oikeasta koosta.

Kalenterin takana on kuvat osasta kalenterin sisältämistä kekseistä. Melko samanlaisilta nuo näyttää. Ehkä kani huomaa makuerot... tai sitten sioille taas syötetään kalliita helmiä :D

Tekis melkein mieli itte pistää nää keksit poskeen.

Lisäksi esittelemme toisenkin ostoksen vielä, koska sitä ei joulupaperiin kääritä... Se on hiekkalaatikon hajunesto.

Deodorantti jyrsijöiden häkkiin, vähentää epämiellyttäviä hajuja innovatiivisella virtsan "kapselointitekniikalla”.
Beaphar Hajunesto pitää jyrsijänkodin raikkaana. Yksittäisten jyvien ainutlaatuinen rakenne kapseloi virtsan ja siinä olevan ammoniakin, joka aiheuttaa epämiellyttävää hajua. Ne sitoutuvat välittömästi, ja haju neutraloituu.
Lisäksi Hajuneston sisältämät entsyymit hajottavat orgaanista jätettä (ulosteet ja virtsa), mikä myös vähentää epämiellyttäviä hajuja

Erään toisen ostajan Zooplus -palautteeseen yhtyen, myrkky haisee niin karsealta vessanraikastajalta ittessään, että melkein jo pissan hajua mieluummin nuuhkisin :D
Ei tosin olla vielä testattu oikeasti laatikolla, että haiseeko se siellä niin voimakkaasti vai vaan kaapissa.

Löhön dieetti ja jouluisia tunnelmia

Muutos ruokavaliossa

Viime viikolla olin yhteyksissä Limingan näyttelyssä Viuhtia arvostelleeseen tuomariin. Hän kuunteli puhelimessa vuodatukseni koskien Viuhtin huonoa käytöstä. Käytöstä, josta tuomarikin sai hieman vihiä arvostelupöydällä.

Kävi ilmi, että tuomarilla on paljon kokemusta esimerkiksi ranskanluppakorvista, jota aivan selvästi Viuhtissakin on. Hän toi esille mahdollisuuden siitä, että Viuhtin ongelmat voisivat johtua sen vatsalle sopimattomasta ruoasta. Ranskanlupilla kuulemma on herkät vatsat. Viuhtihan tuli meille keväällä ja alussa ei ongelmia ollut. Voihan se olla, että ne Versele Lagan halot, joita Viuhti melkein joka ilta hotki, olisivat ajan kanssa saaneet vatsan enenevissä määrin ärtymään pienestä annoksesta huolimatta.

Paksut korret maistuvat pojalle.

Tuomari ehdotti, että Viuhtilta jätetään pelletit kokonaan pois ja mentäisiin lähestulkoon pelkällä heinällä. Pelletit on nyt korvattu porkkana-annoksella, johon se on yhtä hulluna kuin pelleteihinkin. Onneksi heinän syömisen kanssa ei missään vaiheessa ole ollut ongelmaa, joten kunnon kuituja menee kuitenkin kivasti. Toistaiseksi ei käytöksessä ole näkyvissä minkäänlaista edistystä, mutta muutoksessa voi kuulemma mennä kauankin. Kääntämisharjoitukset ovat näyttelyn jälkeen olleet kaksin verroin kaoottisempia. Näyttelyrääkki mahtaa olla vähän liian hyvin vielä muistissa.

Rauhoittelua tarkastustoimenpiteiden yhteydessä.

Joulu tulla jolokottaa...

Aamu on ilmoitettu jo seuraavaan näyttelyyn, nimittäin OSJH:n pikkujoulujen tonttuilunäyttelyyn. Ensin ajattelimme, että Viuhti voisi saada tunnustusta joulupukkimaisesta(?) parrastaan, mutta sitten tajusimme, että semmoinen reuhaaja saisi niin tuomareilta kuin meiltäkin joulumielen matalaksi. Kisaan saa osallistua kultakin omistajalta vain yksi lemmikki. Ehkä Viuhti lähtee silti mukaan juhlimaan, mutta tuomarin pöydälle se ei tällä kertaa pääse.

Osaakohan Aamu tonttuilla palkinnoille asti?

Joulu alkaa Papanakartanossa muutenkin tehdä pian tuloaan ja kolokuttaa jo kovasti ovelle. Harkitaan vakavasti adventtikalenterin hankkimista pupusille:

http://www.zooplus.fi/shop/jyrsijat/snacksit/jrfarm/keksit/526483

"JR Farm Grainless -joulukalenteri pieneläimille
Maukasta joulunodotusta: joulukalenteri kaneille, marsuille ja muille piennisäkkäille, 24 rapeaa keksiä tarjoavat ylätyksiä joulun aluspäiviin, viljaton.
Mikään ei voita joulunodotusta ja terveellistä herkuttelua! Lemmikkisi pääsee ottamaan siihen osaa maukkaan JR Grainless -joulukalenterin avulla, sillä kalenterissa sitä odottaa adventtiaikana joka päivä viljaton, terveellinen makupala. Luonnolliset, viljattomat herkut ovat täydellinen lisä viljattomaan ruokavalioon ja sopivat myös deguille ja chinchilloille."

Mainostaa ei todellakaan ole tarkoitus, mutta tämmöisiäkin on siis olemassa, vaikka yleensä näkee vain kissojen ja koirien kalentereita. Pakostakinhan tällaiset kanihullut lankeavat markkinoijien ansoihin. Ai ja että oikeen "terveellinen", hehheh.

Joululahjoja ei sentään ole vielä hankittu, paitsi mummilan chihuahualle. Ehkä nuo papanapyllytkin saa jotain, kuten porkkanan "käärittynä" vessapaperirullaan tai muuta vastaavaa. Ja ehkä just sen haukun yhdestä palkintosiementangosta :)

Meidän joulupukki ja muori

Limingan kani- ja jyrsijänäyttely 1.11.2015

Jälleen Papanakartanon pupuset ottivat osaa OSJH:n järjestämään kaninäyttelyyn. Päivä venyi todella pitkäksi ja uuvutti niin meidät omistajat kuin itse näyttelytähdetkin. Viuhti rohjakekin kotiin päästyään paneutui huoneessaan rauhaisaan soppeen löhöilemään, vaikka oli koko päivän viettänyt paikallaan pienessä kantoboksissa.

Limingan nuorisotalo

Halloween hirvityksiä

Näyttelyn halloween -teema näkyi erityisesti ihmisten pukeutumisessa ja tuunatuissa kantobokseissa. Tällä kertaa kisattiin mm. boksintuunauksessa. Pidettiinpä myös omistajan ja lemmikin yhteinen pukukisakin. Jotkut olivat todella panostaneet ja näimme nerokkaita luomuksia niin bokseissa kuin puvuissakin.

Hämähäkiksi sonnustautunut kuikuttaja

Melkosen kookas hämppis

Aamun boksilla oli pitkä viitta (ei näy kuvassa kunnolla)

Papanakartanon tähtöset

Meiltä pehmoeläinluokkaan otti osaa iso luonnonharmaa pitkäkorva Käpy. Sen erinomaisen isot korvat huomioitiin arvostelussa.

Papanakartanon Käpy

Viuhti onnistui kuin onnistuikin tuomaan ruusukkeen kotiin sangen huonosta käytöksestä huolimatta. Ongelmat ilmenivät jälleen kerran kun kani käännettiin selälleen hampaiden ja tassujen tutkimista varten. Kuten tuomarikin mainitsi, Viuhti yritti tehdä kaikkensa, että pääsisi siitä tilanteesta pois. Rimpuili, potki, puri tassujaan ja taisipa päästä nappaamaan tuomariakin käsivarresta. Turkki sillä oli todella hyvässä kunnossa. Se onkin kasvanut tosi paksuksi ja poskiparta ja letti tosi pitkiksi. Voi meidän komeaa poikaa. Se palkittiin senioriurosten luokkavoittajana.

Viuhtin tuulitukka

Korvat ja pulisongit ok...

... ja kohta pöllysi karvat

Aamun olemus oli uteliaan jännittynyt ja se pyristeli yllättävän paljon kun sitä käännettiin ympäri. Kotona ei nykyään ole ollut siinä ongelmaa. Turkki oli Aamun mittapuun mukaan erittäin hyvässä kunnossa, mihin varmaan osasyynä se, että olemme antaneet jo pitemmän aikaa sille pelletin seassa hieman kauraa.

Mitä nyt tapahtuu?

Olen söpö.

Sen verran väsyttävä reissu tämä näyttelykerta oli, että harkitsemme kahdesti lähdemmekö helmikuussa mukaan ollenkaan. Paikka kun oli täynnä kuin turusen pyssy ja kanien arvostelu loppui vasta puoli neljän tienoilla. Ennen seuraavaa näyttelyä on kuitenkin vielä OSJH:n pikkujoulut, joissa nähdään varmasti tuttuja karvakorvia leikkimielisen tonttuilunäyttelyn merkeissä. Sinne ainakin on tarkoitus suunnata!

Aamun ummetus

Viime torstaina huomasimme, että Aamu, tavallisesta poikkeavasti makoili pitkällään omassa häkissään ja vetäytyi jopa omaan koppiinsa lymyilemään. Seurattuamme tilannetta totesimme, että nyt oli tytöllä masu kipeä. Se oikoi jalkojaan ja vaihtoi asentoaan ja rennon näköisestä asennosta huolimatta jännitti pään ja korvat pystyyn. Illan mittaan Aamu ei myöskään suostunut syömään mitään eikä papanoita enää tullut. Kuuden aikoihin Aamu oli vielä syönyt ihan normaalisti eli olimme onneksi havainneet kanin tilan nopeasti.

Ryhdyimme heti toimenpiteisiin. Kaivoimme parafiiniöljypullon esiin ja avasimme ananastölkin. Ruiskutimme Aamun suuhun vuoroin parafiiniöljyä, vuoroin ananasmehua ja vettä. Eihän se niitä juonut, mutta nieli kun vähän taputteli poskea ja hieroi korvia. Toistin saman useaan otteeseen illan aikana ja muutaman kerran myös yöllä, mutta aamulla tilanne ei ollut muuttunut.

Lähdin töihin, mutta valjastin apujoukot tarkistamaan kanin tilaa aamupäivän aikana. Soitin eläinklinikalle ja kaniharrastajien vinkkien ansiosta kyselin "hätäravinnon" perään. Käytännössä hätäravinto tarkoitti Oxbown Critical Care -jauhetta, joka sekoitetaan veteen ja ruiskutetaan kanin suuhun (jos se ei itse syö). Se sisältää tärkeitä ravintoaineita ja kuituja, jotka mahdollisesti auttavat suolta liikkumaan, mutta ainakin antavat kanille sen tarvitsemaa ravintoa silloin kun se ei suostu itse syömään.

Oxbown "toipilasravintoa"

Aamun tila ei ollut aamupäivälläkään muuttunut, mutta huoltopartion mukaan se joi itse kupista, mikä tietenkin oli huojentavaa. Lähdin töistä aikaisemmin itse katsomaan mikä oli tilanne ja sekoittelin annoksen huoltopartion eläinklinikalta noutamaa Critical Carea. Jauhe tuoksui ihanalle lakritsalle, mutta pupu ei ollut samaa mieltä... tein siitä todella lirua litkua, jotta sain sitä kanin suuhun. Aamun masu oli ihan kova ja se sai väristyksiä sylissäni. Vatsa lurisi aivan kamalan isosti. Sen korvat sojottivat jäykkinä pystyssä, vaikka muuten se näytti tosi surkealta. Sen karvat olivat takkuisen näköisesti sikin sokin ja pinnassa näkyi pientä irtokarvaa. Näytti siltä, kuin kani ei olisi putsannut itseään viikkoon. Silminnähtävästä kivusta huolimatta otin pehmeän harjan ja harjailin sitä kevyesti samalla hiukan vatsaa hieroen.

Päätin tarkastella tilannetta vielä tunteroisen, pari. En tiedä oliko siitä vähästä määrästä Critical Carea apua vai alkoiko kani toipua muuten vain, mutta tunteroisen päästä se oli tullut ulos häkistä, putsaili itseään ja oli huomattavasti virkeämmän oloinen. Havaitsin sen myös syövän umpisuolipapanoitaan, mikä on todella hyvä merkki, koska noiden papanoiden bakteereita tarvitaan, jotta kanin ruoansulatus toimii. Kohta puput mutustivatkin vieretysten heinää. Lautaselta tarjoamani Critical Care -mössö ei tehnyt kauppaansa.

Heinä maistui taas.

Papanoita sai silti odotella melko pitkään ja ne sisälsivätkin selvästi karvaa. Voisinpa vannoa, että jotkut karvat näyttivät olevan paljon pitempiä kuin tytön omat, joten epäilen suuresti, että tyttö on innokkaasti hoitanut ison herran leijonakaulusta ja niellyt siitä lähteviä karvoja.

Karvaiset papanat

Riitta-kanin vatsaongelmat

Riitta-kanilla oli aikoinaan useaan otteeseen ummetusongelmia. Kanin ruoansulatusongelmiin voi olla monia syitä, mutta Riitta-kanin kohdalla ongelma mitä todennäköisimmin johtui vähäkuituisesta ruokavaliosta ja ylipainosta, joka oli suora seuraus tuosta edellisestä. Riitta-kanin ummetuksen huomasi ensimmäisenä siitä, että se meni myrmöttämään pissalaatikkoon. Toinen merkki oli se, että se meni omaan häkkiinsä, missä se ei tavallisesti koskaan ollut muuten kuin syömässä. Päädyin seuraamaan tarkasti Ritun tuotoksia ja jos niissä näkyi pienintäkään muutosta tai niitä ei tullut, ryhdyin toimenpiteisiin. Ummetus ei kuitenkaan koitunut Ritun kohtaloksi, mutta siitä oli huolta jatkuvasti.

Riitta-kanille eivät kuidut maittaneet.

Viimeiset voikukat talveksi

Uskokaa tai älkää, kaksi viikkoa sitten saimme vielä tuoreen näköiset satsit loppukesän voikukanlehtiä kuivattavaksi. Lähestulkoon kymmenen verkkosäkkiä kuivui muutaman illan saunan lauteilla.

Saunan lauteilla löhöävät heinäsäkit

Keräsimme heinät jälleen miehen kotipuolesta. Lampailta tosin pois, mutta niillä on kyllä peltoa syödäkseen. Hiukan mietitytti se, että pelloilla on tänä kesänä runsaasti myyriä. Voikohan myyräkuume tarttua kaneihin?

Kuivattua heinää on nyt talveksi antaa, toivottavasti kevääseen saakka. Vaikea arvioida kun aikaisemmin ruokittavana on ollut vain yksi kani.

Valmiit kuivatut heinät

Tämä oli tällainen lyhyt postaus. Meillä on ollut huolta Loikan ummetuksen vuoksi ja siitä on tulossa pitempi postaus lähiaikoina.

Kaninäyttelyt ja palkitut puput

Muutama sananen kaninäyttelyistä

Ulkomuotoluokka

Ulkomuotoluokan arvostelu keskittyy lähinnä rakenteellisiin, ulkonäöllisiin ja muihin jalostuksen kannalta tärkeisiin ominaisuuksiin, kuten "rotuleima" ja "rungonmuoto". Tämän vuoksi kanit mm. punnitaan ennen arvostelua. Kanilla täytyy olla asianmukaiset paperit ja tatuoinnit voidakseen ottaa osaa ulkomuotoluokkaan.

Kaninäyttelyiden säännöistä, näyttelyluokista, palkitsemisista yms. kerrotaan kattavasti esimerkiksi Suomen kaniyhdistyksen sivulla:
http://www.kaniyhdistys.com/toiminta.htm

Poikueryhmä kääpiöjäniksiä ulkomuotoarvostelussa

Limingan nuorisotalolla 18.4.2015.

PET- eli lemmikkiluokka

PET luokassa arvostellaan ominaisuuksia, joihin voi vaikuttaa hyvällä hoidolla ja näyttelyyn voi ottaa osaa kani kuin kani. PET arvostelukaavakkeessa on kohtia, joista terveen ja hyvin hoidetun lemmikkikanin odotetaan suoriutuvan. Joskus joku meidän kaneista on saanut merkinnän, että kynnet voisi leikata tarkemmin ja Viuhtin lohjenneesta hampaasta vähennettiin puoli pistettä. Jos kanilla on esimerkiksi vanha haava tai vaikkapa puuttuu kokonainen raaja, mutta haaverit on hoidettu asianmukaisesti ja kani on kunnossa, PET arvostelussa pisteitä ei vähennetä.

PET -näyttelyssä tuomarin lisäksi arvostelupöydän ääressä istuu sihteeri, joka kirjoittaa tuomarin sanelemia huomioita arvostelukaavakkeeseen. Lisäksi mukana on toimihenkilö, joka hakee kanit boxeistaan arvosteltavaksi. Yleensä kunkin arvostelun päätteeksi tuomari kertoo pari sanasta ääneen kyseisestä kanista ja kanin mukaan lähtee täytetty arvostelukaavake pisteytyksineen ja kommentteineen. Kun kaikki kanit on arvosteltu, jaetaan palkinnot ja päivän paras kani valmistautuu Best in show -kisaan.

Odotellaan pääsyä tuomarin pöydälle

Pehmoeläinluokka

Meidän perheen näyttelyharrastuksessa on toistaiseksi ollut isossa osassa myös OSJH:n näyttelyiden pehmoeläinluokkaan osallistuminen. Viime näyttelyssä Lumina -pehmo voitti oman luokkansa ja sai komean ruusukkeen. Tässä kisassa on omistajan ikäraja, 9v., joten montaa kertaa emme voi enää kisaan osallistua.

Pehmoeläinten arvostelu käynnissä

Hauskat pikkukisat

OSJH:n näyttelyissä voi osallistua pehmoeläinluokan lisäksi muihinkin hauskoihin kisoihin. Ohjelmassa on usein kanien estehyppyä, marsujen kurkunsyöntikilpailu, erinäisten pikkupiipertäjien silppurikisa, putkijuoksukilpailu ja hamstrauskisa yms. Joskus on ollut rotille agilitya. Meillä ei ole koskaan harrastettu kaniestehyppyä, vaikka hauskan näköistä se onkin. Sen verran on pari kertaa kokeiltu, että todettiin meidän kanien mieluummin alittavan tai lävistävän esteet kuin hyppäävän keveästi niiden yli.

Marsujen kurkunsyöntikisa (kuva: Titta H.)

Viuhti esteellä  (kuva: Titta H.)

Papanakartanon näyttelykanit

Riitta-kani

Ensimmäinen kaninäyttely, johon olemme ottaneet osaa oli Oulun seudun jyrsijäharrastajien v. 2002 järjestämä kani- ja jyrsijänäyttely Pateniemen honkapirtillä. Arvostelussa kävi silloinen lemmikkimme Riitta-kani. Ritu ei kovinkaan menestynyt ja tuo kerta jäi sen ainoaksi näyttelyksi. Se jännitti kovasti ja sen valkoiset tassut ja peppu olivat hiukan värjäytyneet. Valkoisessa karvassa näkyy pienetkin värjäytymät aivan liian helposti.

Riitta-kani arvostelupöydällä

Putteli

Seuraava näyttely olikin OSJH:n Limingan näyttely vasta v. 2013 Puttelin kanssa. Yllätykseksemme Putteli menestyikin erittäin hyvin jokaisessa näyttelyssä, johon se otti osaa, vaikka sairastelikin vähän väliä. Etenkin Puttelin viimeisestä, Oulussa Koskelan Walolla pidetystä näyttelystä, se toi kotiin jos jonkinlaista palkintoa mukanaan.

Voitokas Putteli

Puttelilla karvanlähtöä Koskelan Walolla.

Aamurusko

Puttelin lähdettyä veimme pikkuisen baby -luokkaan osallistuvan Aamun näytille ja sekin menestyi hyvin (baby -luokassa ei kyllä yleensä montaa osanottajaa olekaan). Aamu on ihan mukavasti sen jälkeenkin pärjäillyt, saanut kunniamainintoja ja kannustuspalkintoja. Viime keväänä se osallistui jopa ulkomuotoluokkaan, jonka Suomen kaniyhdistys järjesti OSJH:n kani- ja jyrsijänäyttelyn yhteydessä. Sieltäkin se sai ihan kelpopisteet. Nyt kun Aamu on steriloitu, sillä ei ole enää asiaa ulkomuotoluokkiin.

Aamu pyöriteltävänä

Pikku possu

Väsähtänyt palkintopupu

Viuhti

Viuhtin ensimmäinen esiintyminen oli kesäkuussa Suomen lemmikkikanit ry:n järjestämässä kaninäyttelyssä Oulun Alppilassa, missä se yllätti menestyksellään. Se pääsi jopa BIS -pöydälle, kolmanneksi parhaana pupuna. Tästä saavutuksesta Viuhti sai ruusukkeen lisäksi pokaalin! Tuossa näyttelyssä Aamu ei saanut minkäänlaista tunnustusta, mutta se olikin todella laihassa kunnossa ja huonoturkkisena valeraskauksista johtuvan karvan nyhtämisen vuoksi.

Viuhti BIS -pöydällä (kuva: Titta H.)

Limingan kani- ja jyrsijänäyttely 22.8.2015

Tässä postauksessa kerromme viikon takaisesta Limingan kani- ja jyrsijänäyttelystä, mutta myöhemmin on tarkoitus postata lisää näyttelyaiheesta.

Oulun seudun jyrsijäharrastajat (OSJH) järjestää neljä kertaa vuodessa kani- ja jyrsijänäyttelyn yleensä Limingan nuorisotalolla. Tilat ovat verrattain mainiot, ainoa huono puoli on pitkähkö matka. Itse asiassa matka ei ole aivan valtava, mutta kun itse en aja autoa ja mies ei todellakaan jää hengailemaan näyttelyyn koko päiväksi, matka pitää ajaa kahdesti.

OSJH:n näyttelyissä on aina PET -luokat kaneille ja jyrsijöille ja usein myös ulkomuotoluokka jollekin lajille. Harmi vain kaneille virallisia luokkia on ollut viime vuosina Oulussa todella harvoin. Päivän aikana kisaillaan myös hieman kevyempien kisojen parissa. Papanakartanosta on perinteisesti otettu osaa pehmoeläinarvosteluun.

Tällä kertaa tuomarin pöydille lähti Viuhti, Aamu ja Lumina (Ranuan eläinpuistosta ostettu uusi pehmopupu). Aikaisempaan verrattuna niin Aamu kuin Viuhtikin pärjäsivät vähän kehnonlaisesti, mutta pääsivät kannustuspalkinnoille nekin. Lumina sen sijaan voitti oman luokkansa ja sai reissun ainoan ruusukkeen!

Lumina

Luminan upouusi, puhdas ja silkkinen turkki huomioitiin arvostelussa ja erityismaininnat se sai myös hienosta hännästä ja komeista viiksistä. Se myös käyttäytyi mallikkaasta, joten emme ihmettele, että pärjäsi niin hyvin.

Lumina -kani voitti pehmoluokan.

Lumina -kani arvostelupöydällä.

Aamu

Aamu käyttäytyi hyvin lukuunottamatta lievää räpistelyä ympäri käännettäessä. Sen turkki ei ollut vielä parhaassa mahdollisessa kunnossa ja hieman verotettiin myös värjääntyneistä jalkapohjista, mitä ei ole aikaisemmin tehty. Ehkä ne ovat värjääntyneet pissalaatikossa olevista heinistä tai sitten ulkona, en osaa sanoa. Aamun pisteet olivat 93- ja se sai lappuun erityismaininnan "oman arvonsa tunteva leidi" ja sai omapäisyydestä erikoispalkinnon, heinäpussin.

"Oman arvonsa tunteva leidi"

Viuhti

Viuhtin esiintyminen ei sitten mennyt ihan putkeen... Se oli oma raivohullu itsensä kun se käännettiin ympäri. Se potki, raapi, yritti näykkiä ja kalusi omia etutassujaan. Hampaita se ei olisi millään antanut tarkistaa ja yllätykseksemme yksi ylähammas olikin tilkkasen lohjennut. En ollut itse asiassa tarkastanut hampaita itse lainkaan. Ukko syö kuin hevonen, joten en ollut ajatellutkaan, että niissä voisi olla vikaa. Pisteitä herui aika vaatimattomat 91. Positiivista oli kuitenkin, että turkki oli uroskanien päivän paras! Siitä Viuhti saikin kannustuspalkintona siementankopakkauksen, jota ei kyllä välttämättä tanakahkolle herralle kannata antaa. Ehkä sitten vaikka jouluna muutama haukku.

Päivän paras turkki (urokset)

Viuhtin käytöksestä suivaantuneena olenkin ottanut tehtäväkseni joka päivä tarkistaa siltä hampaat. Välillä se onnistuu suhteellisen hyvin (varsinkin jos ollaan ulkona), mutta välillä taistelu on hirmuinen. Pitää olla todella varovainen, ettei saa takajaloista päin lättyä tai kosketusta kuninkaallisista hampaista.

Kukkulan kuningas - Viuhtin paheneva käytös

Viuhtin käytös on mennyt aivan kamalaksi. Tilanne kärjistyi ollessamme heinäkuussa viikon lomareissulla. Viuhti ja Aamu olivat talonmiehinä ja asuttivat tyttären huonetta kahdestaan. Jo ennen reissua Viuhti osoitti reviiriaggressiivisia elkeitä huoneessa. Aamuun Viuhti ei moista kohdistanut, mutta ihmisiin kyllä.

Matkamme aikana ateriapalvelun henkilöt ilmoittivat pöyristyneinä puhelimessa Viuhtin huonosta käytöksestä. Kun tulimme reissusta saimme itsekin tuta tämän muutoksen. Ei riitä, että Viuhti on nilkoissa kiinni kun huoneessa kävellään, vaan se hyökkää päättömästi ruokalaatikoiden kimppuun kun niitä yritetään tuoda tarjolle. Jos laatikoihin yrittää koskea kun ne ovat jo lattialla, ukko hyökkää muristen paikalle ja nakkaa kaikki tavarat mitä vain lähettyvillä on huitsin kuikkaan. Jos Viuhtille ojentaa porkkanan palaa, se hyökkää sokeana sen kimppuun ja potkii porkkanan päin seiniä. Kanista on tullut ihan raivohullu.

Ongelman kärjistymiseen saattoi vaikuttaa juuri se, että kanit olivat viikon ajan keskenään (lukuunottamatta ateriapalvelua, joka vieraili kaksi kertaa päivässä) ja Viuhti ilmeisesti otti itselleen talon herran roolin. Remontin vuoksi yhdessä huoneessa asuminen toisen kanin kanssa voi myös olla niin stressaavaa, että se johtaa tällaiseen häiriökäyttäytymiseen. Aamu taas on leikkauksen jälkeen ollut oikein kiltti. Se mielistelee Viuhtia ja nuolee ahkerasti sen naama- ja korvakarvat ojennukseen saamatta minkäänlaista vastavuoroista pusuttelua.

Viuhtin röyhkeys ilmeni myös Aamun häkin valtaamisena. Se sotki ja hajotti kaiken ja yleisesti ottaen "otti tilan haltuun".

Iso kani, iso ego

Viime viikolla päätimme, että Aamun täytyy saada oma häkkinsä takaisin. Pienensin häkin oviaukkoa niin paljon, että Viuhti ei enää mahdu ovesta sisään. Kyllä sitä on keljuttanut! Aukko näyttää todella pieneltä, mutta jos sitä isonnettaisiin edes yhden kalterinvälin verran, Viuhti änkeytyisi sisään (testattu on). Nyt Aamu pääsee halutessaan omaan rauhaan ja oikeat pellettiannokset päätyvät oikean kanin nassuun kun Viuhti ei hotki molempien eväitä.

Uusi sisäänkäynti

Jotenkin Viuhtin käytöstä pitäisi silti saada rauhoitettua. Viime lauantain kaninäyttelyssä Viuhti oli juuri niin kamala itsensä kuin nykyään normaalistikin, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa, joka kertoo meidän näyttelyreissusta. Ehkä tilanne saadaan normalisoitua kun remontti vihdoin on ohi ja huonejärjestelyt saadaan palautettua ennalleen.

Löhö ulkoilee

Tänään käytimme Viuhtia valjaissa pihalla. Harvoin tulee valjasulkoilua harrastettua kun paljon helpompaa on pistää kanit ulkoaitaukseen. Kaikista menneistä ja nykyisistä kaneistamme Viuhti osaa olla valjastettuna rennoimmin, vaikka tuskin on saanut siihen edellisessä kodissansa koulutusta.

Viuhtin valjaat on ostettu Mustista ja Mirristä ja ovat tyypilliset kanin H -valjaat. Joskus suunnittelin lapavaljaita, mutta niistä lienee helpompi peruutella pois, joten ollaan pysyttäydytty ihan noissa normivaljaissa.

Päästäkää mut mun häkkiin pliis.

Viuhti sai itse päättää minne mennä suojaisella sisäpihalla ja luonnollisestikin etsi selvästi a) ruokaa b) suojaa. Se katseli kaihoisasti ulkoaitaustaan, olisi ollut tieten turvallista päästä sinne. Tassut veivät myös omenapuun suojaan ja mansikkamaalle.

Oiva kaivuupaikka.

Kasvimaalla kiinnostivat niin herneet kuin hernepenkkikin. Hiukan Viuhtin piti kaivamista kokeilla, mutta oli niin paljon muutakin haistelemista ja tutkimista, että se ei malttanut jumittaa mihinkään pitkäksi aikaa.

Loikkista

Viuhti liikkuu sangen sulavasti valjaissa isosta koostaan ja vankasta rakenteestaan huolimatta. Riitta-kani sen sijaan... no "sulava" olisi varmaan viimeinen adjektiivi, jolla valjastettua Ritua kuvailisin. Se oli paremminkin karvainen makkara narun päässä, ks. kuva alla.

Litran lakritsijäätelö narussa.

Putteli sen sijaan oli oikein vilkas valjaissa. Vähän turhankin rauhaton.

Vauhti päällä

Puttelille ostettiin eläinkaupasta "baby bunny" -valjaat, jotka ovat olleet passelit myös Aamulla. Puttelille teetettiin myös mittatilaustyönä ihanat vihreät samettivaljaat, mutta ne ovat harmi vain Aamulle liian väljät.

Mittatilausvaljaat