Limingan kani- ja jyrsijänäyttely 22.8.2015

Tässä postauksessa kerromme viikon takaisesta Limingan kani- ja jyrsijänäyttelystä, mutta myöhemmin on tarkoitus postata lisää näyttelyaiheesta.

Oulun seudun jyrsijäharrastajat (OSJH) järjestää neljä kertaa vuodessa kani- ja jyrsijänäyttelyn yleensä Limingan nuorisotalolla. Tilat ovat verrattain mainiot, ainoa huono puoli on pitkähkö matka. Itse asiassa matka ei ole aivan valtava, mutta kun itse en aja autoa ja mies ei todellakaan jää hengailemaan näyttelyyn koko päiväksi, matka pitää ajaa kahdesti.

OSJH:n näyttelyissä on aina PET -luokat kaneille ja jyrsijöille ja usein myös ulkomuotoluokka jollekin lajille. Harmi vain kaneille virallisia luokkia on ollut viime vuosina Oulussa todella harvoin. Päivän aikana kisaillaan myös hieman kevyempien kisojen parissa. Papanakartanosta on perinteisesti otettu osaa pehmoeläinarvosteluun.

Tällä kertaa tuomarin pöydille lähti Viuhti, Aamu ja Lumina (Ranuan eläinpuistosta ostettu uusi pehmopupu). Aikaisempaan verrattuna niin Aamu kuin Viuhtikin pärjäsivät vähän kehnonlaisesti, mutta pääsivät kannustuspalkinnoille nekin. Lumina sen sijaan voitti oman luokkansa ja sai reissun ainoan ruusukkeen!

Lumina

Luminan upouusi, puhdas ja silkkinen turkki huomioitiin arvostelussa ja erityismaininnat se sai myös hienosta hännästä ja komeista viiksistä. Se myös käyttäytyi mallikkaasta, joten emme ihmettele, että pärjäsi niin hyvin.

Lumina -kani voitti pehmoluokan.

Lumina -kani arvostelupöydällä.

Aamu

Aamu käyttäytyi hyvin lukuunottamatta lievää räpistelyä ympäri käännettäessä. Sen turkki ei ollut vielä parhaassa mahdollisessa kunnossa ja hieman verotettiin myös värjääntyneistä jalkapohjista, mitä ei ole aikaisemmin tehty. Ehkä ne ovat värjääntyneet pissalaatikossa olevista heinistä tai sitten ulkona, en osaa sanoa. Aamun pisteet olivat 93- ja se sai lappuun erityismaininnan "oman arvonsa tunteva leidi" ja sai omapäisyydestä erikoispalkinnon, heinäpussin.

"Oman arvonsa tunteva leidi"

Viuhti

Viuhtin esiintyminen ei sitten mennyt ihan putkeen... Se oli oma raivohullu itsensä kun se käännettiin ympäri. Se potki, raapi, yritti näykkiä ja kalusi omia etutassujaan. Hampaita se ei olisi millään antanut tarkistaa ja yllätykseksemme yksi ylähammas olikin tilkkasen lohjennut. En ollut itse asiassa tarkastanut hampaita itse lainkaan. Ukko syö kuin hevonen, joten en ollut ajatellutkaan, että niissä voisi olla vikaa. Pisteitä herui aika vaatimattomat 91. Positiivista oli kuitenkin, että turkki oli uroskanien päivän paras! Siitä Viuhti saikin kannustuspalkintona siementankopakkauksen, jota ei kyllä välttämättä tanakahkolle herralle kannata antaa. Ehkä sitten vaikka jouluna muutama haukku.

Päivän paras turkki (urokset)

Viuhtin käytöksestä suivaantuneena olenkin ottanut tehtäväkseni joka päivä tarkistaa siltä hampaat. Välillä se onnistuu suhteellisen hyvin (varsinkin jos ollaan ulkona), mutta välillä taistelu on hirmuinen. Pitää olla todella varovainen, ettei saa takajaloista päin lättyä tai kosketusta kuninkaallisista hampaista.