Limingan kani- ja jyrsijänäyttely 22.8.2015

Tässä postauksessa kerromme viikon takaisesta Limingan kani- ja jyrsijänäyttelystä, mutta myöhemmin on tarkoitus postata lisää näyttelyaiheesta.

Oulun seudun jyrsijäharrastajat (OSJH) järjestää neljä kertaa vuodessa kani- ja jyrsijänäyttelyn yleensä Limingan nuorisotalolla. Tilat ovat verrattain mainiot, ainoa huono puoli on pitkähkö matka. Itse asiassa matka ei ole aivan valtava, mutta kun itse en aja autoa ja mies ei todellakaan jää hengailemaan näyttelyyn koko päiväksi, matka pitää ajaa kahdesti.

OSJH:n näyttelyissä on aina PET -luokat kaneille ja jyrsijöille ja usein myös ulkomuotoluokka jollekin lajille. Harmi vain kaneille virallisia luokkia on ollut viime vuosina Oulussa todella harvoin. Päivän aikana kisaillaan myös hieman kevyempien kisojen parissa. Papanakartanosta on perinteisesti otettu osaa pehmoeläinarvosteluun.

Tällä kertaa tuomarin pöydille lähti Viuhti, Aamu ja Lumina (Ranuan eläinpuistosta ostettu uusi pehmopupu). Aikaisempaan verrattuna niin Aamu kuin Viuhtikin pärjäsivät vähän kehnonlaisesti, mutta pääsivät kannustuspalkinnoille nekin. Lumina sen sijaan voitti oman luokkansa ja sai reissun ainoan ruusukkeen!

Lumina

Luminan upouusi, puhdas ja silkkinen turkki huomioitiin arvostelussa ja erityismaininnat se sai myös hienosta hännästä ja komeista viiksistä. Se myös käyttäytyi mallikkaasta, joten emme ihmettele, että pärjäsi niin hyvin.

Lumina -kani voitti pehmoluokan.

Lumina -kani arvostelupöydällä.

Aamu

Aamu käyttäytyi hyvin lukuunottamatta lievää räpistelyä ympäri käännettäessä. Sen turkki ei ollut vielä parhaassa mahdollisessa kunnossa ja hieman verotettiin myös värjääntyneistä jalkapohjista, mitä ei ole aikaisemmin tehty. Ehkä ne ovat värjääntyneet pissalaatikossa olevista heinistä tai sitten ulkona, en osaa sanoa. Aamun pisteet olivat 93- ja se sai lappuun erityismaininnan "oman arvonsa tunteva leidi" ja sai omapäisyydestä erikoispalkinnon, heinäpussin.

"Oman arvonsa tunteva leidi"

Viuhti

Viuhtin esiintyminen ei sitten mennyt ihan putkeen... Se oli oma raivohullu itsensä kun se käännettiin ympäri. Se potki, raapi, yritti näykkiä ja kalusi omia etutassujaan. Hampaita se ei olisi millään antanut tarkistaa ja yllätykseksemme yksi ylähammas olikin tilkkasen lohjennut. En ollut itse asiassa tarkastanut hampaita itse lainkaan. Ukko syö kuin hevonen, joten en ollut ajatellutkaan, että niissä voisi olla vikaa. Pisteitä herui aika vaatimattomat 91. Positiivista oli kuitenkin, että turkki oli uroskanien päivän paras! Siitä Viuhti saikin kannustuspalkintona siementankopakkauksen, jota ei kyllä välttämättä tanakahkolle herralle kannata antaa. Ehkä sitten vaikka jouluna muutama haukku.

Päivän paras turkki (urokset)

Viuhtin käytöksestä suivaantuneena olenkin ottanut tehtäväkseni joka päivä tarkistaa siltä hampaat. Välillä se onnistuu suhteellisen hyvin (varsinkin jos ollaan ulkona), mutta välillä taistelu on hirmuinen. Pitää olla todella varovainen, ettei saa takajaloista päin lättyä tai kosketusta kuninkaallisista hampaista.

Kukkulan kuningas - Viuhtin paheneva käytös

Viuhtin käytös on mennyt aivan kamalaksi. Tilanne kärjistyi ollessamme heinäkuussa viikon lomareissulla. Viuhti ja Aamu olivat talonmiehinä ja asuttivat tyttären huonetta kahdestaan. Jo ennen reissua Viuhti osoitti reviiriaggressiivisia elkeitä huoneessa. Aamuun Viuhti ei moista kohdistanut, mutta ihmisiin kyllä.

Matkamme aikana ateriapalvelun henkilöt ilmoittivat pöyristyneinä puhelimessa Viuhtin huonosta käytöksestä. Kun tulimme reissusta saimme itsekin tuta tämän muutoksen. Ei riitä, että Viuhti on nilkoissa kiinni kun huoneessa kävellään, vaan se hyökkää päättömästi ruokalaatikoiden kimppuun kun niitä yritetään tuoda tarjolle. Jos laatikoihin yrittää koskea kun ne ovat jo lattialla, ukko hyökkää muristen paikalle ja nakkaa kaikki tavarat mitä vain lähettyvillä on huitsin kuikkaan. Jos Viuhtille ojentaa porkkanan palaa, se hyökkää sokeana sen kimppuun ja potkii porkkanan päin seiniä. Kanista on tullut ihan raivohullu.

Ongelman kärjistymiseen saattoi vaikuttaa juuri se, että kanit olivat viikon ajan keskenään (lukuunottamatta ateriapalvelua, joka vieraili kaksi kertaa päivässä) ja Viuhti ilmeisesti otti itselleen talon herran roolin. Remontin vuoksi yhdessä huoneessa asuminen toisen kanin kanssa voi myös olla niin stressaavaa, että se johtaa tällaiseen häiriökäyttäytymiseen. Aamu taas on leikkauksen jälkeen ollut oikein kiltti. Se mielistelee Viuhtia ja nuolee ahkerasti sen naama- ja korvakarvat ojennukseen saamatta minkäänlaista vastavuoroista pusuttelua.

Viuhtin röyhkeys ilmeni myös Aamun häkin valtaamisena. Se sotki ja hajotti kaiken ja yleisesti ottaen "otti tilan haltuun".

Iso kani, iso ego

Viime viikolla päätimme, että Aamun täytyy saada oma häkkinsä takaisin. Pienensin häkin oviaukkoa niin paljon, että Viuhti ei enää mahdu ovesta sisään. Kyllä sitä on keljuttanut! Aukko näyttää todella pieneltä, mutta jos sitä isonnettaisiin edes yhden kalterinvälin verran, Viuhti änkeytyisi sisään (testattu on). Nyt Aamu pääsee halutessaan omaan rauhaan ja oikeat pellettiannokset päätyvät oikean kanin nassuun kun Viuhti ei hotki molempien eväitä.

Uusi sisäänkäynti

Jotenkin Viuhtin käytöstä pitäisi silti saada rauhoitettua. Viime lauantain kaninäyttelyssä Viuhti oli juuri niin kamala itsensä kuin nykyään normaalistikin, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa, joka kertoo meidän näyttelyreissusta. Ehkä tilanne saadaan normalisoitua kun remontti vihdoin on ohi ja huonejärjestelyt saadaan palautettua ennalleen.

Löhö ulkoilee

Tänään käytimme Viuhtia valjaissa pihalla. Harvoin tulee valjasulkoilua harrastettua kun paljon helpompaa on pistää kanit ulkoaitaukseen. Kaikista menneistä ja nykyisistä kaneistamme Viuhti osaa olla valjastettuna rennoimmin, vaikka tuskin on saanut siihen edellisessä kodissansa koulutusta.

Viuhtin valjaat on ostettu Mustista ja Mirristä ja ovat tyypilliset kanin H -valjaat. Joskus suunnittelin lapavaljaita, mutta niistä lienee helpompi peruutella pois, joten ollaan pysyttäydytty ihan noissa normivaljaissa.

Päästäkää mut mun häkkiin pliis.

Viuhti sai itse päättää minne mennä suojaisella sisäpihalla ja luonnollisestikin etsi selvästi a) ruokaa b) suojaa. Se katseli kaihoisasti ulkoaitaustaan, olisi ollut tieten turvallista päästä sinne. Tassut veivät myös omenapuun suojaan ja mansikkamaalle.

Oiva kaivuupaikka.

Kasvimaalla kiinnostivat niin herneet kuin hernepenkkikin. Hiukan Viuhtin piti kaivamista kokeilla, mutta oli niin paljon muutakin haistelemista ja tutkimista, että se ei malttanut jumittaa mihinkään pitkäksi aikaa.

Loikkista

Viuhti liikkuu sangen sulavasti valjaissa isosta koostaan ja vankasta rakenteestaan huolimatta. Riitta-kani sen sijaan... no "sulava" olisi varmaan viimeinen adjektiivi, jolla valjastettua Ritua kuvailisin. Se oli paremminkin karvainen makkara narun päässä, ks. kuva alla.

Litran lakritsijäätelö narussa.

Putteli sen sijaan oli oikein vilkas valjaissa. Vähän turhankin rauhaton.

Vauhti päällä

Puttelille ostettiin eläinkaupasta "baby bunny" -valjaat, jotka ovat olleet passelit myös Aamulla. Puttelille teetettiin myös mittatilaustyönä ihanat vihreät samettivaljaat, mutta ne ovat harmi vain Aamulle liian väljät.

Mittatilausvaljaat