maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kanien ulkoaitaus suunnitteilla

Puluille kyytiä


Viime viikolla seurasimme keittiön ikkunan takaa mielenkiintoista näytelmää. Pihallamme aterioi kanahaukka, joka oli saalistanut pulun. Pulut, joita naapuri syöttää kesät talvet, ovat vallanneet naapuruston ja terrorisoivat pikkulintujen ruokintapaikkoja. Ne sotkevat pihoja eivätkä pelkää, vaikka niille käy rähjäämässä. Olisi voinut luulla, että tämä tragedia hieman rauhoittaa pulujen riehumista, mutta eipä siltä näytä. Tuolla ne taas istuskelevat suosikkipaikallaan katulampun päällä ja pudottelevan pommeja pahaa-aavistamattomien koiranulkoiluttajien niskaan.

Pian saalistuksen jälkeen.

Ateriointi meneillään.


Löhön ja Loikan uusi aitaus


Tästä luonnon karusta näytelmästä pääsemmekin sujuvasti siihen kuinka tärkeää on, että kanien ulkoaitauksessa on katto! Näköjään petolinnut eivät ole pelkkä maaseudun lemmikkien uhka kuten voisi helposti luulla, vaan haukat päivystävät näköjään myös ihan kaupunkialueella.

Meillä on kovasti mietitty kanien uutta ulkoaitausta, mutta toistaiseksi ulkohäkkiprojekti on suunnitteluasteella, joskin lokaatio, koko ja materiaalit ovat jo kutakuinkin selvillä. Paikka tulee olemaan sama melko aurinkoinen nurkkaus, jossa Riitta-kanikin aikoinaan kaiveli. Nurkkaus on keskeisellä paikalla sisäpihalla, joten kanit ovat koko ajan valvottavissa, mutta ulkopuolisten katseilta visusti piilossa. Aitauksen koko tulee olemaan n. 120cm x 420cm. Viime kesästä päätellen Papanakartanon sisäkanit eivät juuri muuta ulkona tee kuin makoilevat kylki kyljessä kopissa, joten joku tilava koppiratkaisukin on kehitettävä. 

Papanakartanon uuden ulkoaitauksen paikka

Tätä nykyä alueelta on kaivettu koristekasvit vähemmäksi.



Vanhat viritykset


Papanakartanon kanit ovat aina olleet sisäkaneja, mutta ovat kesällä päässeet jaloittelemaan valvotusti kotipihalla. 1980 -luvulla kaneillamme oli käytössä ensalkuun Ludwigin aikaisemmasta kodista mukana tullut kanaverkosta ja rimasta tehty pieni siirrettävä ulkohäkkyrä. Pian kuitenkin nikkaroitiin isompi ja tukevampi aitaus. Aitauksessa ei ollut pohjaa, mutta eivät kanit sieltä ulos kaivautuneet, vaikka hieman kaivurin töitä harrastivatkin. Aitauksen reunoille kuitenkin asetettiin varuilta tiiliskiviä, jotta ulos kaivautuminen olisi hitaampaa ja työläämpää, jos nyt ei ihan mahdotonta kuitenkaan.

Ensilumi yllätti Juliana -kanin.

Tässä muodottomassa kanaverkkohässäkässä Ludwig ja Tupsu -marsu viettivät aikoinaan kesäpäiviä. Kun Tupsu oli ajellut nurmen, häkkiä vain siirrettin metrin päähän ja taas oli elukoilla mutusteltavaa. Tupsu samalla "mukavasti" lannoitti pihanurmea.

Ludwig -kanilla näköjään lievää karvanlähtöä.

Silloin tällöin "mammat" ottivat aurinkoa pikkuhäkeissä. Temperamenttinen Tupsu oli parempi pitää omassa linnassaan, vaikka samaan nurkkaan kaikki neidit silti hakeutuivat.

Mammat löhöilevät

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Pääsiäinenkin oli ja meni

Papanakartanon huhtikuuhun kuuluu karvanlähtöä, ulkoaitauksen suunnittelua ja tietenkin vihreän ruohon odottelemista.

Tänä vuonna rai- ja/tai muut ruohot jäivät kasvattamatta, koko pääsiäinen hurahti jotenkin huomaamatta ohi. Pääsiäispupu kävi kyllä munimassa yöllä myssyyn, mikä jaksaa joka vuonna ihmetyttää, melkoinen biologinen mysteeri. Papanakartanon omat pääsiäispuput eivät olleet yön aikana saaneet aikaiseksi muuta kuin niitä tavanomaisia tuotoksia. Tosin kyllä nekin aikoinaan 1 -vuotiaalle maistuivat. Jos joku yksittäinen papana oli karannut Ritun pepusta laatikon ulkopuolelle niin jo se piti napata ja pistää suuhun, niinkuin siinä iässä kyllä kaikki muukin.

HOX! Jos on todella tarkkasilmäinen, voi alla olevasta videosta bongata niin papanan kuin kanin haukotuksenkin!



Nykyään pääsiäiskorttien tai edes sähköpostitervehdysten lähettäminen on sekin jäänyt pois, mutta joskus Riitta-kanin aikoina sitäkin harrastettiin. Alla tämän kevään mission impossible ja muutama vanha pääsiäistervehdys, jotka löysin äkkiseltään arkistoista.

Mission impossible 2016

Riitta-kani ja rairuoho

Ritu & the chicks