Löhö ulkoilee

Tänään päätimme käyttää Viuhtia hieman ulkoilmaa haistelemassa ja lintujen laulua kuuntelemassa. Poika pistettiin valjaisiin ja vietiin pihalle.

"Että mitä, hä?"

Kotikanin tassunjäljet

Viuhti tutustui ensimmäistä kertaa lumeen ja haisteli viime kesästä tuttuja paikkoja.

*Nuuh*

Papanakartanon lumiturpa

Lumessa oli kiva möyhytä.

"Mitäs täältä löytyy?"

"Tähystän tulevaisuuteen"

*Bojoing*

Lumet piti pestä pois ja yhdellä ravistuksella turkki olikin jo puhdas.

Loppupesut

"Eiköhän se ollu tässä, kotiin..."

Papanakartanon sankarit joulukorteissa

Tämä postaus oli tarkoitus tehdä jo ennen joulua, mutta kuten aikaisemminkin jo mainitsimme, joulukuu oli kovin kiireinen ja blogi jäi vähälle huomiolle.

Monet lemmikin omistajat ovat varmaan todenneet, että eläimen ikuistaminen filmille ei ole mikään yksinkertainen tehtävä. Mitä useampi elukka, sitä haastavammaksi projekti muuttuu.

Tähän on kerätty enemmän ja vähemmän onnistuneita joulukorttiotoksia vuosien varrelta. Ainahan meillä ei ole ollut pupuja ilahduttamassa arkeamme, mutta joitain kuvia sentään löytyi.

Vuoden 2015 joulukortti

Aloitamme viimeisimmästä eli vuoden 2015 joulukortista! Sekä Viuhti että Aamu pääsivät tämän kortin kaunistukseksi. Kortti tilattiin Photobox palvelusta ja tehtiin heidän tarjoamaansa valmiiseen korttipohjaan. Tekstit ja kuvat tietysti hankittiin ja sommiteltiin itse.

Koska korttikuva skannattuna on aika epäselvä, alla muutama alkuperäinen otos.

Mitä hitsin partaveikkoja nää on?

"Vuh!"

"Räyh!"

Vuoden 2014 joulukortti

Vuosi sitten Aamu oli vielä niin pieni ja vilkas, ettei kuvaamisesta tullut mitään ellei sitä pidetty sylissä. Tämäkin korttipohja muistaakseni Photoboxilta.

Yksi otos isompana alla.

Pikkuruinen joulupupu + avustaja

Vuoden 2013 joulukortti

Jouluna 2013 Papanakartanoa asutti Putteli -kani, joka oli sen verran rauhallinen herra, että kuvaaminen ei ollutkaan täysin mission impossible. Tämä kuva on itse muokattu kuvankäsittelyohjelmalla kortiksi.

Vaihtoehtoinen versio alla.

Vuoden 2007 joulukortti

Tässä kortissa näemmekin Riitta-kanin, joka ei paljon poseeraamisesta perustanut. Tämäkin on itse muokattu kortiksi.

Vuoden 2006 joulukortti

Tässäkin joulukorttikuvassa Papanakartanon taustajoukot avustivat Riitta-kania. Itse tehty korttipohja.

Vuoden 2005 epäonnistunut joulukorttikuva

Kuvat kertovat kaiken, ei sitten oikein onnistunut. Ensin Ritu kyhjötti apaattisena ja kun yritti houkutella herkulla, se meni ihan sekaisin ja riehaantui. Possurukkakin sysättiin tylysti sivuun. Tästä ei koskaan teetetty korttia (onneksi). Sinä jouluna oli tyydyttävä valmiskortteihin.

Herkulla yritetään nostaa kanin korvat ylös.

Korvat nousi, mutta kani lähtikin etsimään lisää herkkuja.

Vuoden 2004 joulukorttikuva

Hieman ontuva yritys saada korttiin talvista tunnelmaa. Ritu maisemoituu kuvaan vähän turhankin hyvin lukuunottamatta naurettavaa hihnaa, jonka editointi kuvasta oli harmillisen haasteellista (sitä kyllä kokeiltiin).

Limingan kani- ja jyrsijänäyttely 13.02.2016

Papanakartanon pupuset olivat jälleen mukana menossa Limingan näyttelyssä!

Myös uusi pupututtavuus Urho otti ensimmäistä kertaa osaa näyttelyyn ja esiintyi edukseen!

Aamurusko

Aamu oli jälleen söpö itsensä ja hurjasti pölisevästä pepusta huolimatta sai KUMAn.... jostain. Meni nimittäin täydellisesti ohi mistä.

Tuomarina Nelli Kihniä

Jännittää....

Viuhti

Viuhti sai plussaa lihaksikkaasta ja timmistä kropastaan, mikä oli aivan mahtavaa. Ruokavalio vaikuttaa siis aivan passelilta eikä ukko mikään sohvaperunakaan lie.

Viuhtin takajaloista ja potkuvoimasta huomautimme tuomarille juuri ennen arvostelua. Eihän se suositeltavaa ole, mutta eipä poika hyviä pisteitä käsittelystä kuitenkaan olisi saanut. Katsoimme parhaaksi vinkata asiasta. Sitä voi toki miettiä onko kenenkään edun mukaista tuoda tuollainen hirmuilija tuomarin pöydälle. Onhan se näyttelytilanne kanille varmaan stressaavampi kuin kynsien tutkiminen kotisohvalla, vaikka päälle päin eroa ei näe. Samanlainen show yhtä kaikki.

Ei kai taas tätä!

Tassut maassa, kaikki hyvin.

Urho

Tuttavaperheemme uusi perheenjäsen Urho otti osaa ensimmäistä kertaa kaninäyttelyyn. Toisin kuin Papanakartanon sankarit, Urho sai tunnustusta (KUMA) erinomaisesta turkistaan. Karvanlähtö ei ilmeisesti ollut vielä Urholla alkanut.

Erinomaisen palautuva turkki. Tuomarina Manda Kosola.

Urhon väri on sinisoopeli

Toivottavasti Urho jatkaa lupaavasti alkanutta näyttelyuraansa!

Näyttelytohinaa

Löhö ja Loikka tutustuivat näyttelyalueen esterataan. Viuhtilla oli jopa pientä yritystä, mutta Aamusta ei mahtaisi estehyppymestaria saada tekemälläkään.

Mikä tyyli!!!

Ei vois vähempää kiinnostaa.

Tää remeli on koko ajan tiellä!

Vuosikin vaihtui

Kaksi kuukautta on vierähtänyt emmekä ole ehtineet päivittää kuulumisia.

Joulukuussa tapahtui jos jonkinmoista. Alkukuusta oli Oulun Seudun Jyrsijäharrastajien pikkujoulut Oulunsuun pirtillä. Leikkimieliseen tonttuilunäyttelyyn otti osaa Aamu, mutta Viuhtikin oli menossa mukana. Joulukuussa herkkusuut tottuivat liiaksi adventtikalenterin "terveellisiin" herkkuihin ja joulupäivän aamuna olivatkin ihmeissään kun ei keksejä tullutkaan.

Aamu ujostelee pikkujouluissa (kuvat: Titta H.)

Tonttuilunäyttelyarvostelussa

Joululomalla saivat Löhö ja Loikkakin nauttia(?) koko perheen yhteisestä ajasta kotioloissa. Aattona joululahjapaketista avautui uusi violetti furminaattori. Nyt kun taas alkaa karvanlähtö olla parhaimmillaan olemme päässeet testaamaan uutta laitetta. Aikaisempi furminaattorimme oli nimittäin oikeasti pitkälle turkille, joten lahjoitimme sen taustajoukkojen pitkäkarvaiselle chichuahualle. Oikeasti se violetti furminaattori on tarkoitettu kissoille, mutta pieneläimien furminaattori olisi ollut aivan naurettavan pieni Löhölle. 

Upouusi furminaattori

Kaniaiheisia, omistajille osoitettuja, joululahjoja temmottiin enemmänkin paketeista, kuten kuvista näkyy.

Joulupukki toi kaniaiheisia tuotteita

Bling-Blingiä

Lahjapaketista hyppäsi myös kaksi uutta kania :)

Uusi vuosi alkoi kanien käytöksessä ehkä tilkkasen rauhallisempana kuin syksy. Viuhti ei hyökkäile enää ihan samalla tavalla kuin aiemmin vaan varsinkin aamulla lähinnä jolkottaa jokaisen perässä kerjäten ruokaa. Sen ruokahalu on loppumaton. Se on ollut vähän yksipuolisella, mutta mitä todennäköisimmin aivan riittävällä, ruokavaliolla viime Limingan näyttelystä lähtien. Kuivaa heinää ja porkkanaa. Hyvin poika kuitenkin pärjää. Aamu saa omaan häkkiinsä yöksi tilkkasen pellettiäkin, omistajan lellikki.

Seuraava Limingan kani- ja jyrsijänäyttely lähestyy ja Papanakartanosta päätettiin kuin päätettiinkin lähteä jälleen kisailemaan, vaikka turkeissa ei ole paljon hurraamista karvanlähdön vuoksi. Kerrotaan sitten parin viikon päästä näyttelykuulumiset.