Jouluylläri Papanakartanoon!

Vaikka jouluun on vielä parisen kuukautta, niin Papanakartanossa on jo joulumieli ylimmillään. Suklaakonvehtirasia on korkattu, joululauluja on veisattu ja ensimmäinen palapeli (jouluharrastus) on rakennettu. Ja jos nämä eivät vielä riitä niin ensimmäiset tämän joulun piparkakutkin on leivottu (ja syöty) ja Barbie jouluelokuva katsottu.

Yksi Unicefin pyöreistä 500 palan peleistä valmis (vielä 3 jäljellä)

Uusin pupuaiheinen muotti (vas. alh.) löydettiin Sokokselta!

Kuitenkin suurin asia, joka on meillä saanut joulumielen rintoihin, on vihdoinkin varmaksi saatu tieto siitä, että Papanakartanoon saapuu joulun kynnyksellä uusi asukas!

Jätettäköön tarkemmat selvitykset myöhemmäksi, mutta nämä vanhat kuvat vanhasta herrasta Ludwigista ja nuoresta Loffe -koirasta voivat antaa hieman osviittaa siitä, mitä on tulossa :D

Loffe (Honeywolf Chloe) ja Ludwig v. 1990

Lutu ja Loffe ruukasivat juosta perävilkkaa ruokapöydän ympäri.

Parhaat kamut, L&L

Ei Viuhti paljon tästä Buffesta välittänyt. Jää nähtäväksi miten jouluna käy...

Mää syön sut jos tuut lähelle...

Kesäisiä kanitapaamisia

OSJH:n Sandra (blogi+Youtube -kanava "Pupun päivät") järjesti kaniharrastajille kesällä muutaman mukavan kokoontumisen Kaakkurin koulun kentällä. Sinne pystytettiin kaniesterata, jolla saattoi testata kanin hyppytaitoja. Muutenkin jutusteltiin ja nähtiin pupua jos jonkinlaista.

Alla otoksia 29.7. pidetystä kanimiitistä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Elina Greusin kamerasta.

Hopsan! Eipä taida Papanakartanon poika suoriutua tästä.

Viuhtilainen kokeili estehyppyä jälleen kerran huonolla menestyksellä. Vauhtia silti riitti kun se säikähti paria paikalle osunutta koiraa, vaikkeivät edes läheistä tuttavuutta tehneet. Jotkut kanit tulivat hyvin toimeen kyseisten rekkujen kanssa, mutta ei meidän Viuhti. Ilmeisesti jo pelkkä haju sai pupulle jalat alle.

Viuhtilla kesäparta

Pakomatka kentän halki pusikkoon vaati veronsa. Viuhti rukka ylikuumeni ja jouduimme sivelemään sen korvia kylmällä vedellä.

Että tällaisia kivoja kesämuistoja tällä kertaa!

OSJH:n kesäpäivät 11.06.2016

Papanakartano osallistui kesällä Oulun Seudun Jyrsijäharrastajien järjestämille kesäpäiville.  Näin syksyn pimenevien iltojen (ja päivien) aikaan onkin virkistävää muistella kesäisiä tapahtumia. Kesäpäivät pidettiin jälleen Seepparissa, kauniilla huvilalla Hietasaaressa. Porukkaa oli ihan mukavasti. Aika kului tietovisan ja pikkukilpailujen parissa.

Viuhti otti osaa estehyppykilpailuun. Osanottajia oli kokonaista 2 kpl ja se toinen kani arvatenkin voitti :)

No en varppina mee.

*tuups*

No tämä nyt on ihan piis of keik.

Parivaljakko Loikka ja Löhö pääsi taas kuvaajan, Noora Perätalon pöydälle, missä poseerasivat hieman arasti, mutta sangen suloisesti.

*myrmöti*

Viuhti ja polkkaparta

Hellanlettas mitä pupuja! (juuri silitettyjä)

Eiköhän lähdetä jos ne silityksetkin kerran loppu.

Tietovisa meni Papanakartanon osalta ihan arvailuksi (taas), mutta kasvikierros huvilan pihalla oli kiinnostava. Meilläkin kun harrastetaan herkkukasvien kuivaamista talveksi, jolloin ruokalajit tahtovat muutoin rajoittua kuivaan heinään ja porkkanaan.

Kaikki kuvat tällä sivulla ovat Noora Perätalon onnistuneita otoksia.

Kesän kaninäyttelyt

Kahdesta viimeisimmästä kani- ja jyrsijänäyttelystä ei kummastakaan ole kerrottu tässä blogissa vielä mitään. Toukokuun näyttelyyn otti osaa Viuhti ja Aamu kummatkin, mutta elokuun näyttelyssä esiintyi Papanakartanosta ainoastaan Viuhti.

Kaneja on Limingan näyttelyissä ollut parina viime kertana hieman vähemmän kuin aikaisemmin, mikä toisaalta on ollut ihan mukavaa. Tunnelma on ollut jotenkin hieman rauhallisempi ja tilat väljemmät.

Liminka 14.05.2016

Kanien PET3, Aamurusko (kuva: Titta H.)

Hiukan hassua kun kummatkin Papanakartanon puput päätyivät eri tuomareiden pöydille yhtä aikaa! Se vaikeutti arvostelujen seuraamista, mutta onneksi sentään suullinen osuus ei tapahtunut samanaikaisesti. Kummallakin vemmelsäärellä oli tuolloin aikamoinen karvanlähtöaika, mutta ihmeen vähän tuomarit siihen puuttuivat. Viuhti sai mainintaa tiheästä turkistaan karvanlähdöstä huolimatta ja Aamun raitanaama tuntui vain viehättävän tuomaria.

Aamu pääsi Heli Kuoppa-ahon käsittelyyn. Meni erittäin hyvin, mutta tarkka tuomari verotti likaisesta hajurauhasesta. Tuomarin sama kommentti tosin seurasi melkein jokaista arvostelua, jota kuuntelimme. Papanakartanon pupuilta ei ole ruukattu puhdistaa rauhasta, ellei karva sen ympärillä ole likaantunut. Riitta-kanilta rauhasen joutui säännöllisesti putsaamaan, mutta Aamun peba oli aina hohtavan valkoinen, joten emme koskaan koskeneet hajurauhaseen. Aamu pärjäsi kuitenkin mainiosti!

Tuomari tutkii Aamun tassut... (kuva: Titta H.)

... masun....

... ja peban.

Viuhtilainen oli Sandra Tiikkalan pyöriteltävänä. Palautteesta päätellen tuomari taisi tunnistaa meidän karvakorvan ja osasi varmaan hieman varautua temperamenttiseen käytökseen. Viuhtikin pääsi palkinnoille. Erikoispalkinto nimikkeellä "Päivän peikko" (sen se kyllä oli näköinenkin).

Sandra Tiikkalan käsittelyssä (kuva: Titta H.)

Peikkopojan pulisongit (kuva: Titta H.)

Tiukka ote (pakko olla)

Yllätykseksemme Aamu pääsi loppusyyniin kun kaneja valittiin PET -sijoille. Loppujen lopuksi Aamun viimeisen näyttelyn sijoitus oli komeat PET3!

Viuhti kävi kokeilemassa jälleen kerran näyttelypaikalle pystytettyä estehyppyrataa. Pojan kunto vain tuntuu olevan melko huono kun parin hyppykiekan jälkeen se jäi esteiden välille huohottamaan. Seniorihan meidän ukko on, ei mopolla mahottomia.

*tuups*

Nuorisoseuran takaa löytyi jo vihreitä korsia, joita poitsu puputti mielissään. Voi sitä herkkunassua.

Yöpakkaset saapuivat

Vihdoinkin saimme vaihdettua sivun logokuvan uuteen. Nyt siinä komeilee meidän iso herra, joka siis tällä hetkellä on ainoa nelijalkainen Papanakartanossa.

Tämä logo on nyt historiaa.

Kesän kanipitoisista tapahtumista voisi mainita Oulun Seudun Jyrsijäharrastajien kesäpäivät Hietasaaressa, kanitapaamiset estehypyn merkeissä sekä tietenkin Limingan kani- ja jyrsijänäyttelyt touko- ja elokuussa. Muutoin kesä meni uutta ulkohäkkiä testatessa ja talvieväitä valmistellessa. Jonkin verran ulkoiltiin myös valjaissa, mutta paljon hauskempaa herrasta tuntui olevan ulkohäkissä maansiirtotöiden parissa. Kesän menoista tulee vielä joku koostepostaus myöhemmin.

Nyt illat ovat alkaneet pimetä vauhdilla ja yöpakkaset uhkaavat hävittää tuoreet mutusteltavat pellolta. Tosin jäätyneetkin voikukan lehdet kumma kyllä vielä elpyvät kun ne tuo sisätiloihin sulamaan. Toistaiseksi iso poika on vielä saanut jokailtaisen kasansa vihreää yöpalaksi. Oli kasa sitten kuinka valtava tahansa, aamulla ei siitä ole jälkeäkään. Itse asiassa, pojalle on tainnut kertyä hiukan ylimääräistä vyötärölle. Johtuu ehkä siitä, että Aamulta jäi joitain herkkuja, joita olemme tainneet innostua tarjoamaan vähän liialti. Aamullehan piti yrittää saada lisää massaa, mutta Löhön ruokavalion kanssa täytyy olla tarkkana. Karvanlähtökin on taas aivan valtava ja harmiksemme Viuhtilla on ollut ongelmia putsata takapuolensa umpparipapanoista. Nyt poika on pelkällä heinällä ja turkkia furminoidaan miltei päivittäin. Selkää kutittaa ihan selvästi ja kerrankin poika tuntuu oikein kerjäävän rapsutuksia. Kyllä, on tarkistettu eikä kyse ole ylimääräisistä elukoista. Turkki on vain niin mahdottoman tiheä, ettei itse ihoa saa kunnolla edes näkyviin.

Alla kuvia Viuhtin yöllisistä herkutteluista. Mitenköhän suu pannaan sitten kun kunnon pakkaset vie lopullisesti tuoreet syömiset.

Poitsun ilta/yöpala

Hyvin maistuu.

Karvapallona luokses pompin vain...

Aamun aika lähteä

Papanakartanoon tuli viime viikolla suru kun pikku Aamu lähti vehreämmille niityille loikkimaan.

Illalla klo 21 aikaan Aamu söi innoissaan iltaruokaansa, mutta puolen yön aikaan sen olo oli jo kehno. Suolitukoksen oireethan ne olivat, mutta jotenkin rajummat kuin aikaisemmilla kerroilla. Kani ryömi eteenpäin, makoili ja pissasi alleen. Juotimme ja syötimme ruiskulla critical carea Aamulle yön aikana n. tunnin välein ja aamulla aloimme soittelemaan eläinlääkäreitä läpi.

Animagiin (nykyään ilmeisesti Evidensia), jossa Papanakartanon kanit ovat ruukanneet käydä, ei saanut enää aikoja. Loppujen lopuksi saimme ajan kaupungin eläinlääkärille. Itse asiassa sielläkään ei olisi ollut aikoja, mutta lupasivat ottaa Aamun varausten väliin.

Aamua oli katsonut kaksi lääkäriä (itse en ollut paikalla) ja toinen oli kuulemma kaniasiantuntija. Heidän mukaansa kani oli niin pahassa shokissa ja suurissa kivuissa, että suosittelivat nukuttamista heti ilman hoitoyrityksiä. Vatsa oli epänormaalin kivikova suolitukostapaukseksikin ja ruumiinlämpö oli kuulemma niin alhainen, että selviytymismahdollisuudet olivat 1% luokkaa. Epäilivät suolen tai vatsalaukun kiertymää.

Ei siinä muuta voinut kuin luottaa asiantuntijoihin ja tehdä raskas, mutta haluan uskoa, oikea päätös ja antaa pikkuisen päästä kivuistaan. Aamu haudattiin takapihalle omenapuun alle.

Papanakartanossa asustaa nyt siis vain yksi pitkäkorva, meidän oma Viuhti alias Löhö. Viuhti vaikuttaa normaalilta itseltään, vaikka kyllä se hiukan ihmeissään oli kun Aamun iso häkki kannettiin pois. Meillä ihmisillä tuntuu olevan kova tarve nyt lällätä ja lelliä isoa poikaa, kaipa hellyydenosoitukset helpottavat meidän omaa oloa. Eikä se tunnu Viuhtiakaan haittaavan, mielelläänhän se silityksiä ottaa vastaan herkuista puhumattakaan.

Ikävä jää meidän pikkuista, joka elää nyt vahvasti muistoissamme.

Kuvat: Noora Perätalo

Kanien ulkoaitausprojekti etenee

Vihdoinkin kaniaitausprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että Papanakartanon asukit ovat päässeet testailemaan uutta aitausta.

Alla muutama kuva rakennusvaiheista. Kuvien aitaus on aika autio, mutta tällä hetkellä aitauksessa kasvaa jo yksi pensas ja joitain väliaikaisia piilopaikkoja on kyhätty. Kanien koppi ja mahdollinen kattavampi kasvisto ovat vasta suunnitteluvaiheessa.

Alkutekijöissään

Kanaverkon pingotus

Kanit tutustumassa

Parempi jättää raparperi rauhaan.

Uusia kuvia tulee jahka koppi on saatu nikkaroitua!

Itse jyrsitty oviaukko *kuiks*

Viime kesän vanha hökkelimaja.

Kanien ulkoaitaus suunnitteilla

Puluille kyytiä

Viime viikolla seurasimme keittiön ikkunan takaa mielenkiintoista näytelmää. Pihallamme aterioi kanahaukka, joka oli saalistanut pulun. Pulut, joita naapuri syöttää kesät talvet, ovat vallanneet naapuruston ja terrorisoivat pikkulintujen ruokintapaikkoja. Ne sotkevat pihoja eivätkä pelkää, vaikka niille käy rähjäämässä. Olisi voinut luulla, että tämä tragedia hieman rauhoittaa pulujen riehumista, mutta eipä siltä näytä. Tuolla ne taas istuskelevat suosikkipaikallaan katulampun päällä ja pudottelevan pommeja pahaa-aavistamattomien koiranulkoiluttajien niskaan.

Pian saalistuksen jälkeen.

Ateriointi meneillään.

Löhön ja Loikan uusi aitaus

Tästä luonnon karusta näytelmästä pääsemmekin sujuvasti siihen kuinka tärkeää on, että kanien ulkoaitauksessa on katto! Näköjään petolinnut eivät ole pelkkä maaseudun lemmikkien uhka kuten voisi helposti luulla, vaan haukat päivystävät näköjään myös ihan kaupunkialueella.

Meillä on kovasti mietitty kanien uutta ulkoaitausta, mutta toistaiseksi ulkohäkkiprojekti on suunnitteluasteella, joskin lokaatio, koko ja materiaalit ovat jo kutakuinkin selvillä. Paikka tulee olemaan sama melko aurinkoinen nurkkaus, jossa Riitta-kanikin aikoinaan kaiveli. Nurkkaus on keskeisellä paikalla sisäpihalla, joten kanit ovat koko ajan valvottavissa, mutta ulkopuolisten katseilta visusti piilossa. Aitauksen koko tulee olemaan n. 120cm x 420cm. Viime kesästä päätellen Papanakartanon sisäkanit eivät juuri muuta ulkona tee kuin makoilevat kylki kyljessä kopissa, joten joku tilava koppiratkaisukin on kehitettävä. 

Papanakartanon uuden ulkoaitauksen paikka

Tätä nykyä alueelta on kaivettu koristekasvit vähemmäksi.

Vanhat viritykset

Papanakartanon kanit ovat aina olleet sisäkaneja, mutta ovat kesällä päässeet jaloittelemaan valvotusti kotipihalla. 1980 -luvulla kaneillamme oli käytössä ensalkuun Ludwigin aikaisemmasta kodista mukana tullut kanaverkosta ja rimasta tehty pieni siirrettävä ulkohäkkyrä. Pian kuitenkin nikkaroitiin isompi ja tukevampi aitaus. Aitauksessa ei ollut pohjaa, mutta eivät kanit sieltä ulos kaivautuneet, vaikka hieman kaivurin töitä harrastivatkin. Aitauksen reunoille kuitenkin asetettiin varuilta tiiliskiviä, jotta ulos kaivautuminen olisi hitaampaa ja työläämpää, jos nyt ei ihan mahdotonta kuitenkaan.

Ensilumi yllätti Juliana -kanin.

Tässä muodottomassa kanaverkkohässäkässä Ludwig ja Tupsu -marsu viettivät aikoinaan kesäpäiviä. Kun Tupsu oli ajellut nurmen, häkkiä vain siirrettin metrin päähän ja taas oli elukoilla mutusteltavaa. Tupsu samalla "mukavasti" lannoitti pihanurmea.

Ludwig -kanilla näköjään lievää karvanlähtöä.

Silloin tällöin "mammat" ottivat aurinkoa pikkuhäkeissä. Temperamenttinen Tupsu oli parempi pitää omassa linnassaan, vaikka samaan nurkkaan kaikki neidit silti hakeutuivat.

Mammat löhöilevät